Piirtoheitin forever

Poks! Olemme erittäin pahoillamme, että blogi on vähän hiljentynyt. Olemme kyllä tapailleet, mutta hiljaisuuden syy jaettakoon nyt tasaisesti sille, että keskustelut ovat olleet täysin painokelvotonta tavaraa, eikä aina vaan ehdi/saa aikaan kaikkea. Suurin syy oli luultavasti se aivan tavallinen kahvi.

Näillä eväillä tuleekin siis jatkossa semmosia juttuja, että oksat pois! Vasiten marssin Kofeiinikomppanjaan hakemaan jotain aivan mahotonta, enkä pettynyt. Suklaata, vaniljaa ja karamelliä! Äitelät sydämet alkoi leijua pilvenä ympärillä ja poksahdella sataen glitteriä saman tien, kun otin pussin käteeni. 

Tehdä rymäytettiinkin Maijan kanssa kortti/taulu valmistuvalle ystävällemme. Taneli, tanssiva kameli, viuhtoi sukkapuikoilla tulevaan oppariin rakenteellisia kokeita. Metallilanka ei valitettavasti anna edelleenkään anteeksi kovin montaa kierrosta taivuttelua, vaikka kuinka hehkutettaisiin välissä, se on parempi tietää mitä tekee. Paitsi jos se olisi kultaa. Adressi ja kolehti pystyyn; Käpypajalle 3km 0,5mm kultalankaa kutomis/virkkaus hommiin!

Kerhossa oli myös hämäriä bisneksiä. Vieraileva tähti tuli hakemaan mattoaan ja luki vähän tenttiin siinä sivussa. Opimme, että elämän vaiheet määritellään erilaisiksi kriiseiksi. Ahkera opiskelija toivottavasti menestyi tentissä kehittämämme piirtoheitinteorian voimin. Kaikenlaisesta reflektiosta siellä puhuttiin. Jos siis peilaa asioita itsestään ympärilleen, niin piirtoheitin toimii muistisääntönä. Itsereflektio on sitä, että nielet sen piirtoheittimen. Kalvoa vaihtamalla voit tarkastella ympäristöäsi uudessa valossa ja tehdä suuriakin oivalluksia!

Bonuksena edellisen kerhon kuvia! Sieltä ne linnut lentää ulos taulusta! Ja langat. Norsu on edelleen maailmanparas eläin.

-H

Apua en keksi otsikkoa! Muistakaa siirtää kelloja sitte sunnuntaina!

Tainan etäkerhoilut: "Minä maalasin munia koska äiti käski." Erityistä huomiota pyydettiin kiinnittämään 70-luvun hämmästyttäviin munakuppeihin.

 Ajatuksena oli piipahtaa äkkiä Stockmannilla hakemassa Robertsilta jotaki makukahvia, mutta kappas vaan, ainiin, hullut menot oli täydessä tohinassa. Ruokakaupassa oli onneksi sen verran väljää, että sain napattua paketin Rekoa mukaan. Ompahan ainaki jotaki eri makua kupissa torstaisin! Kivasti se tuo kolibri vielä muni meille.

Jäätelö mennä hurahti niin äkkiä siinä kuulumisia vaihtaessa, ettei sitä kerenny edes ajatella kuvata. Sehä on kuitenki vaan positiivista. Juteltiin siinä näistä interneetin omituisuuksista ja Pinterest on mahtava ja rakas paikka. Instagrammin mitä-söin-tänään-kulttuuri ei nyt ihan herättänyt sympatiaa tai mitään positiivisia tunteita. Ärsyttävän paljo tännekki kuitenki tulee näitä eväskuvia. Saattaa silti olla vielä kaukana se päivä, ku meiän sankari-keksin syönnit ja vau, mitä askartelin-kuvat alkaa sinnekki eksyä. #vanhatyrmyt #SL #enjaksa #mutta jumalauta suklaa on muuten hyvää

Miksi ei ole Avengers-keksejä?
Miksi ei Suomesta saa niitä Kinder-munia?

Maija teki mulle uuteen kotiin aika hienon kortin, ja innostu tekniikasta muutenki. Vähä se jotaki jurnutti, ettei tausta muka tapahtunu oman mielen mukaan, mutta hyvinhän tuo näytti lähtevän liikkeelle!

Te kaikki tiiätte miltä se haisee se yks tussi. Niinku just se Sharpie tms. Olin vasta menossa paikalle, niin nenään leiju ulkona se tussin haju. Hyi. Kaupungilla on jossain piilossa semmonen jättitussi. 

 Askartelijan elämän ankeimpia juttuja on just nämä haisevat asiat. Onneksi on nykyään mahdollisuus jättää ne tussit, maalit ja lakat lillumaan sitte erilliseen huoneeseen, josta saa ikkunan auki tarvittaessa.

Onneksi kaikki ei haise pahalle! Tiina suunnitteli Käpyliinalle sitä omaa huonetta. Seikkailuhuonetta, mahtavaa maailmaa, jossa voi pieni tyllerö kiipeillä seinillä ja kiikkua kattolampussa, vai mitä ne lapset yleensä tekee. Siis ideakartta väreistä ja muodoista. Maijalla ois ollu just oikeaa sävyä verhoissa. Ehdotin, että Tiina siitä tilkun leikkaa, mutta ei saanu kannatusta tämäkää hyvä idea.

 Omana projektina on nyt ankeitten pahvilaatikoiden päällystäminen. Se on hurjan hauskaa etsiä paneeleja ja puhekuplia, jotka voi irrottaa asianyhteydestä ja yhdistellä aivan uusiksi tarinoiksi. Kaikki laatikot on täynnä salaisia viestejä ja sisäpiirinvitsejä itseni kanssa. Ohan ne muutenki mukavan näkösiä kaiken kirjavina. Pelkkä valkoinen näyttää sille, että se odottaa jotaki. Kyniä, liimaa, värejä ja jotaki.

Sillä ei ole väliä! Sinun on tultava tänne!
Varmaankin lähettämäni data on tarpeeksi houkuttelevaa.

Kevään tulo saa kuvittelemaan, että asioita ois mukavaa tehdä lissää. Blogiaki vois kirjottaa muustaki käsityöelämästä, eikä vaan torstaista. Kyllähän teilläki siellä toisella puolen ruutua oli varmasti ikävä, ku viime viikko jäi välistä. Tänne vois dumpata sitte ne valmiitki projektit. Facebook-sivuille tekis mieli lisätä vaa semmosia parempia kuvia, joissa ei näy se koko kaaos, joka pyörii taustalla työhuoneessa tai omassa asunnossa. 

Nyt tiiätte kuka tätä blogia oikeesti kirjottaa

-Hanski

Kaikki kapteenit kannella!

Alotettiin lukemalla vähän horoskooppeja. Päällimmäinen kirja on vuodelta 1969. Tekstissä mainittiin moneen kertaan, miten merkkien kuvauksia on uudistettu ankeista keskiaikaisista versioista. Tästä huolimatta jatkuvasti viljelty olettamus, että te olette naimisissa, sinä luet tätä, koska haluat tietää kaiken aviomiehestäsi ja itsestäsi vaimona, herätti hilpeyttä. Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että tietää miten tukea miestään seurapiireissä, että hän etenisi urallaan! ;P

Pensselit huiskivat ahkerasti huolimatta siitä, että päädyimme miettimään huonekasvien elämänkaarta. Totesimme, että Maijan kukka, joka on Tiinalla hoidossa, voi paremmin tultuaan nyt myöhäisteini-ikään. Ei sitä sitte jaksa enää kapinoida jokaista lautasen pyöräytystä tai mullan vaihtoa. Kukka on kasvanut persoonana ja oivaltanut, että osa tarjotuista asioista onkin varsin päteviä ja niihin mukautumalla saa enemmän, kuin vastaan hangoittelemalla.

Olikohan tämä nyt sittenkin jokin epäsuora pohdinto ihmisyydestä. Nääh. 

Mitä sinä tässä näet?

Pallo. Pallo. pallopallopallopallopallo

Aika abstrakti meininki oli! Tainan kukkataulu sai heittää hyvästit kukille ja muuntautui syvyyttä huokuvaksi maisemaksi. Onko se sitten teollisuushalli, katu jossain, vai se ovi mielen perukoilla, josta päsee alitajuntaan. Tai Narniaan. Oli puhetta, että jotain väriä se kaipaa tehosteeksi. Yllättäin punainen, kuin nurkan takaa kutsuvasti liehahtava Thorin viitta, sai suurta kannatusta.

Tiinalle paljastui kesken maalaamisen, että taisikin tulla tehtyä melkeen kaikki elämän eläimet. Ainakin kaikille löytyi nimi ja tarina! En tiiä mistä johtuu, että mää nään tässä sydämessäki eläimen. Se on vähä niinku semmonen ketun pää. Semmosen nelisilmäisen ketun pää!

Evästä oli taas. Pitko syötiin, että humaus kävi, eikä suklaatakaan jäänyt pussiin yhtään.
Piña Coladan-makuinen kahvi loppui. Mitähän makua seuraavaksi testataan?  Wanha tuttu ja hyväksi havaittu Inkivääri-Jaska kävi heiluttelemassa komeita viiksiään. Inkiväärioluet on veden lisäksi parasta, mitä kaupasta voi pullossa juotavakseen ostaa.

Omat huovutukset oli nyt sitä sorttia, että HEI JOO NII MÄÄ TEEN! *tök tök tök* Ei kissan korvat ja kauhiat käpälät soikoon, tämä on ihan kamala. Ja sama uudestaan kerran tai viidesti. Kyllä voi olla yks korvaläppien koristelu hankala tehtävä näköjään.

Kihihihi, sanoi kettu kassissa

Yhtäkkiä Vincent keskellä palloa!

Ninja-Tiinu ja ystävälliset eläimet

Harmaanahkaiset kärsäeläimet tekivät meihin niin syvän vaikutuksen, että Maija meni ja osti housut. Pelkkä norsukuosi ois vaan ollu vähän tylsä, niin mukaan tuli sittenkin pilkullinen versio. Kuvitelkaa semmonen valtava, kehräävä, pitkä nenäinen norsukissaeläin. Paras eläin ikinä. Sille ei vertailussa pärjää edes dinosaureenit!

Kevätpäiväntasaus on ensi viikolla! Ja sitä ennen 20. päivä auringonpimennys ! On tullu pantua merkille ettei oo ollu pimeää, eikä ees hämärää kerhoon mennessä, mutta nyt sai nauttia jo lämpimästä paisteesta! Kohta on kesä.

Kotimatkalla oli tarjolla mahtava tähtitaivas ja jäinkin Lasaretinsaareen keskustelemaan asiasta rusakon kanssa. Pupulla ei kyllä ollut asiaan mitään sanottavaa, mutta joutihan tuo kuitenkin kuuntelemaan. Korvien asennosta ja pään kallistelusta olisi voinut myös olettaa, että ainakin se ajatteli asiaa hetkisen. Ehkä se ois jotain kommentoinutkin, ellei jostain kantautuva pyörän renkaissa rutisevan hiekan ääni olisi saanut meitä havahtumaan takaisin todellisuuteen ja jatkamaan matkaa.

-Hanski

Kaksi majakkaa kohtaa yössä

Ihmeellisiä valopäitä molemmat!

Peukalo-ote oli vähän hakusessa välillä, eikä ihme, kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne maalitahrat pöytäliinassa sopii ja suorastaan kuuluu asiaan.

Mitä isommat viikset, sitä suurempi johtaja

 Keskustelu sivusi välillä suorastaan asiallisia aiheita ja suuria pohdintoja elämästä, ihmisten luonteesta ja psyykeen syvistä virroista. Hyvin perinteinen tirinä, hihitys ja totaalinen mihinkään liittymätön naurukohtaus kävivät myös pöydän ääressä. Sitte kello oliki jo yhtäkkiä paljon, vaan oli sitä maalattukki kaiken näköstä! Kaikkia ei ees tullu kuvattua.

Pupulla välähtää

Ehdittiin myös testata oluita. Terva se vaan passaa kaikkeen, olipa shampoota, jäätelöä tai olutta! Kirsikka ei vakuuttanut tässä muodossa. Tuisku ei tainnu muuten vaan olla ihan samalla aallonpituudella. Tai me ei oltu. Paljo sillä oli asiaa, ja pöydän ääressäkin pääsi käymään ja osallistumaan, mutta jotenkin kaihoisa ilme oli herralla silti. Voi onnettomat ihmiset, ressaavat etukäteen ties mistä, yrittävät kysymättä arvailla, mitä jonku päässä liikkuu ja kehtaavat valitella, ettei muka inspiraatio iske tai työ sujuu huonommin, ku haluais. Kaiken tämän ajan ois voinu vaan kissaa rapsuttaa ja kehua, eikä maailmassa ois ollu mikkään huonosti!

Kotimatkalla ois tarvinnu venettä, potkuria ja nastoja. Siis potkukelekkaa. Kamala hätä iskee, että nyt ne lumet suli, eikä kerenny lumiukkoa tehä! Lumipallojakaa oo heitelly ku kerran tai kahesti. Nallikariinki on taas jotaki rakenneltu, tällä menolla sulaa ja lentää neki tuulen mukana pois, ennenku kerkiää kissaa sanoa! Mutta sää on silti täydellinen. Aina. Varsinkin nyt; mukava lämmin tuuli ja pilvetön taivas, ehti mukavasti tiirailla Jupiterin olemassaoloa taas kerran.

-Hanski

Elämä on taidetta

Tännää alotettiinki kerho ulkomaailmasta! ART COUTURE - Portraits näyttely, Moosa Myllykangas & Pasi Räbinä, veti meitä puoleensa, ja piipahdimme avajaisissa. Teokset olivat nautittavissa kuvallisessa muodossa, ja olihan ne mielenkiintosta tavaraa! Veistokset ovat nähtävilla taidemuseolla 13.5 alkaen, sitten viimeistään jalkaudumme uudestaan kaupungille. ;)

Taiteen katselemisesta tuli nälkä. Ja himo tehdä itse. Helppoa ja nopeaa ruokaa tuli testattua. Kyllä sillä nälkä lähti, vaikka testivoittajaa ei saatu valittua.

Paperimassaa ja kahvia nam. Erikseen. Vaikka itseasiassa täytyy tulevaisuudessa ehkä testata, saisko hauskan sävyistä massaa, jos siihen käyttäisi kahvia nesteenä. HMMM. On tämä harmaa massa hieman ankeaa katsella, seuraavalla kerralla alkaakin jo ankara maalaaminen, tai ainakin värisuunnittelu.

Massaan ilmestyi joku... ilmestys. Emme tunnistaneet hahmoa keneksikään tunnetuksi henkilöksi. Yksi ääni sille, että leuasta tulee mieleen Thanos ja toisen mukaan olemuksesta muuten Möykky, ei vielä antanut aihetta pirauttaa iltapäivälehdistöön.

Yhteinen mielipide oli edelleen, että paperimassa on aivan mahtavaa, mutta tosi ällöä, mutta niinku aivan mahtavaa ja ihanaa. Ja ällöä. Ja vähä omituista. Kuitenki kivaa.

Tyyppi, hei tyyppi, sulla on outo pää

Paperi on muutenkin melkoisen mukava ja monikäyttöinen materiaali. Vähän liimaa, paperia ja mielikuvitusta, niin voit tehdä ihan mitä vaan. Monasti kaivattu kolmas käsi tulee vielä pelastamaan monta tilannetta!

 Eläintarha kasvaa, lisääntyy ja voi hyvin

Yllätävän plastinen ja hyvin muovailtava materiaali!

Toisella puolen pöytää kuitenkin yhtäkkiä nappeja. Värisommittelu on monesti puolet työstä. Tai muuten oikean järjestyksen löytäminen. Nappipussissa oli myös monta ärsyttävän paljon toffeelta näyttävää palikkaa. Huomenna asia on onneksi autuaan unohtunut, tai olemma kaikki karkkihyllyllä napin kuvat silmissä.

Keskeneräistä työtä ei saa arvostella!

-Hanski