Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kerhossa tänään - Ahdistusta ja hämmennystä!

Koko kööri koossa! Tainakin liittyi joukkoomme surkuhupaisaan. Tarjolla oli Maijan keittiöstä joulutorttuja kera romanttisen kahvin! Lisäksi mässytimme suklaatia.

Hanski hämmentyi tulomatkalla nähdessään mini-Tiinan valkoisen mini-koiran kanssa ja hississä mini-Maijan kolmekymmentä vuotta vanhempana. Nyt minua hieman jännittää tuo porraskaytävässä omaan vanhempaan itseensä törmääminen. Siis ajatelkaa! Jos se olenkin minä! Aikamatkalla! :D

Niin ja ne aikaansaannokset! Tiina leikkasi taas hiuksia. Tällä kertaa oli tuomion alla minun kaksihaaraiset. Kaksihaaraisten lisäksi kadotin inspiraationi ja melkeinpä koko kerhoilta meni ahdistuneena innoitusta etsien kaapeista ja laatikoista. Tiina teki uudet - hienommat - versiot nimitauluista. Hanski virkkasi käjenlämmittimiä ja piirsi mahtavan eläimen. Taina taiteili laaseroiduista puukiekoista jotain mahtavaa. :D Loppukerhosta pöydän valtasi puuvärit ja ihmeoliot.

Taina taiteili myös onnikka-aikatauluja eteisessä


Suunnittelimme pyjamapartyja Jäälin hoodeille. Samalla voisimme tuunata Tiinan lipaston ja taiteilla maaseudun ja luonnon avartavassa syleilyssä. Sen aika koittanee ensi vuoden puolella, mutta suunnittelu on tärkeä osa hupia!

Lisätenhoa kerhoiltaamme toi psykedeeliset jouluvalot!






-Maija

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Hurlumhei!

Ketku, kulmikas kehveli, kihveli kirjain kerrrpele. Jotenki meinas vähä vastustaa välillä, ehkä siksi, ku pidettiin torstai jo nyt keskiviikkona. :D Ihan huumorilla kuitenki etiäpäin, aina! Kismetit kyllä piristi mieltä ja oli oikeesti NAMUA. Viinipullo on edelleen se sama, se odottaa paperimassaprojektin alkamista.


Tiina teki niminaulakkotauluja, valmiista ei kerenny ottaa kuvaa ollenkaan! Ensimmäinen kokeilu killuu kivasti täällä nyt ja tuo lämpimiä muistoja mieleen jatkossaki. ;) Maijan nimitaululle iski sensuuri, ettei lahjottava vahingossa kuule etukäteen. Nyt voitte kaikki istua sormet ristissä ja toivoa, että se on juuri Sinulle!

Tässä kirjotellessa kivasti kaadoin teet syliin. Ei se onneksi kuumaa ennää ollu. Yllättävän paljon aikaa upposi taas muutaman rivin virkkaamiseen. Reunaa ku piti kokeilla pari kertaa ja korjata, koska kuka nyt mittään malliohjeita lukee. Sitä keksitään sitä mukkaan ku tehhään. Kirjailuja ja hapsuja vaille valmis!

Tiina myös leikkas mun hiukset <3 Valitettavasti sekään ei näy kuvassa. Loppuun asti ei voi ajatella, eikä suunnitella. Tarvittais oma erillinen kuvaaja, ettei aina tämä töiskentely ajais edelle dokumentaatiosta. :P

-H.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Työhuone torstain jatkot

Aina ei malta lopettaa, ku vauhtiin pääsee. Torstain lisäksi kokoonnuttiin vielä perjantainaki. Seuraava polviki, tai kantapäät, oli mukana oppimassa tärkeitä sanoja, kuten KÄPY. 

Lasten mentyä nukkumaan, korkattiin Eri Keeper ja heittäydyttiin sarvien ynnä lintujen matkaan. Toistakin taulua työstin, mutta se saattaa ehkä osallistua kilpailuun, niin siitä ei tarvi nurkkaa enempää näkyäkään.

Taulupohjana ihan tavallinen pala pahvia, eli roskaa


Lauantaina piipahdettiin Valveella maistelemassa suklaita. Madagascar oli kaakaopavun alkumaana lyömätön kuningas. (Ilmankos ovat niin hanakoita lyömään rajat kiinni. Onki syytä varjella moista aarretta. Know your meme :D)

Elämä oli hetken aikaa pelkkää Maijaa & Ristoa yhteiskuvassa. Vielä eteisessäkin bongattiin Maija Mehiläinen ja Risto Räppääjä vierekkäin.




Valveelta jatkettiin matkaa pitkin kaupunkia. Materiaaleja metsästimme siis. Kaikkia muutaki hienoa näky, niinku havuja, perkele ja pölykapseli.

Jotenki mukaan lähti glitteriliimaa. Ja kuumaliimaa. Vaikka henkilökohtaisesti en pidä liimaamisesta mitenkään erityisesti. Jahka Maija on tämän jättipurkillisen hama-helmiä askarrellu, nii ehkä oon seurannu touhua tarpeeksi vierestä, ja tohdin kokeilla jotaki niistäki. :)


Illan päätteeksi katottiin vielä Kick-Ass. Extramateriaaleissa vilahti yhden sarjakuvapiirtäjän työtila ja kyllähän se pensselien ja kynien määrä herätti ihmetyksen sekaista kateutta. Jonakin päivänä sitte on itelläki kaikki käden ulottuvilla. Ihan kaikki mitä saattaa yhtäkkiä tarvita. En tiiä olinko se vaan mää, joka innostu, että piirretään itsemme sarjakuvasankareina. Maija ois ollu valmiimpi vetämään trikoot päälle ja lähtemään jo taistelemaan rikoksia vastaan. Eikä oo vielä ees peitenimiä keksitty! Tästä ja muusta lisää ainakin seuraavana torstaina!

-H.