Apua en keksi otsikkoa! Muistakaa siirtää kelloja sitte sunnuntaina!

Tainan etäkerhoilut: "Minä maalasin munia koska äiti käski." Erityistä huomiota pyydettiin kiinnittämään 70-luvun hämmästyttäviin munakuppeihin.

 Ajatuksena oli piipahtaa äkkiä Stockmannilla hakemassa Robertsilta jotaki makukahvia, mutta kappas vaan, ainiin, hullut menot oli täydessä tohinassa. Ruokakaupassa oli onneksi sen verran väljää, että sain napattua paketin Rekoa mukaan. Ompahan ainaki jotaki eri makua kupissa torstaisin! Kivasti se tuo kolibri vielä muni meille.

Jäätelö mennä hurahti niin äkkiä siinä kuulumisia vaihtaessa, ettei sitä kerenny edes ajatella kuvata. Sehä on kuitenki vaan positiivista. Juteltiin siinä näistä interneetin omituisuuksista ja Pinterest on mahtava ja rakas paikka. Instagrammin mitä-söin-tänään-kulttuuri ei nyt ihan herättänyt sympatiaa tai mitään positiivisia tunteita. Ärsyttävän paljo tännekki kuitenki tulee näitä eväskuvia. Saattaa silti olla vielä kaukana se päivä, ku meiän sankari-keksin syönnit ja vau, mitä askartelin-kuvat alkaa sinnekki eksyä. #vanhatyrmyt #SL #enjaksa #mutta jumalauta suklaa on muuten hyvää

Miksi ei ole Avengers-keksejä?
Miksi ei Suomesta saa niitä Kinder-munia?

Maija teki mulle uuteen kotiin aika hienon kortin, ja innostu tekniikasta muutenki. Vähä se jotaki jurnutti, ettei tausta muka tapahtunu oman mielen mukaan, mutta hyvinhän tuo näytti lähtevän liikkeelle!

Te kaikki tiiätte miltä se haisee se yks tussi. Niinku just se Sharpie tms. Olin vasta menossa paikalle, niin nenään leiju ulkona se tussin haju. Hyi. Kaupungilla on jossain piilossa semmonen jättitussi. 

 Askartelijan elämän ankeimpia juttuja on just nämä haisevat asiat. Onneksi on nykyään mahdollisuus jättää ne tussit, maalit ja lakat lillumaan sitte erilliseen huoneeseen, josta saa ikkunan auki tarvittaessa.

Onneksi kaikki ei haise pahalle! Tiina suunnitteli Käpyliinalle sitä omaa huonetta. Seikkailuhuonetta, mahtavaa maailmaa, jossa voi pieni tyllerö kiipeillä seinillä ja kiikkua kattolampussa, vai mitä ne lapset yleensä tekee. Siis ideakartta väreistä ja muodoista. Maijalla ois ollu just oikeaa sävyä verhoissa. Ehdotin, että Tiina siitä tilkun leikkaa, mutta ei saanu kannatusta tämäkää hyvä idea.

 Omana projektina on nyt ankeitten pahvilaatikoiden päällystäminen. Se on hurjan hauskaa etsiä paneeleja ja puhekuplia, jotka voi irrottaa asianyhteydestä ja yhdistellä aivan uusiksi tarinoiksi. Kaikki laatikot on täynnä salaisia viestejä ja sisäpiirinvitsejä itseni kanssa. Ohan ne muutenki mukavan näkösiä kaiken kirjavina. Pelkkä valkoinen näyttää sille, että se odottaa jotaki. Kyniä, liimaa, värejä ja jotaki.

Sillä ei ole väliä! Sinun on tultava tänne!
Varmaankin lähettämäni data on tarpeeksi houkuttelevaa.

Kevään tulo saa kuvittelemaan, että asioita ois mukavaa tehdä lissää. Blogiaki vois kirjottaa muustaki käsityöelämästä, eikä vaan torstaista. Kyllähän teilläki siellä toisella puolen ruutua oli varmasti ikävä, ku viime viikko jäi välistä. Tänne vois dumpata sitte ne valmiitki projektit. Facebook-sivuille tekis mieli lisätä vaa semmosia parempia kuvia, joissa ei näy se koko kaaos, joka pyörii taustalla työhuoneessa tai omassa asunnossa. 

Nyt tiiätte kuka tätä blogia oikeesti kirjottaa

-Hanski