Kaksi majakkaa kohtaa yössä

Ihmeellisiä valopäitä molemmat!

Peukalo-ote oli vähän hakusessa välillä, eikä ihme, kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne maalitahrat pöytäliinassa sopii ja suorastaan kuuluu asiaan.

Mitä isommat viikset, sitä suurempi johtaja

 Keskustelu sivusi välillä suorastaan asiallisia aiheita ja suuria pohdintoja elämästä, ihmisten luonteesta ja psyykeen syvistä virroista. Hyvin perinteinen tirinä, hihitys ja totaalinen mihinkään liittymätön naurukohtaus kävivät myös pöydän ääressä. Sitte kello oliki jo yhtäkkiä paljon, vaan oli sitä maalattukki kaiken näköstä! Kaikkia ei ees tullu kuvattua.

Pupulla välähtää

Ehdittiin myös testata oluita. Terva se vaan passaa kaikkeen, olipa shampoota, jäätelöä tai olutta! Kirsikka ei vakuuttanut tässä muodossa. Tuisku ei tainnu muuten vaan olla ihan samalla aallonpituudella. Tai me ei oltu. Paljo sillä oli asiaa, ja pöydän ääressäkin pääsi käymään ja osallistumaan, mutta jotenkin kaihoisa ilme oli herralla silti. Voi onnettomat ihmiset, ressaavat etukäteen ties mistä, yrittävät kysymättä arvailla, mitä jonku päässä liikkuu ja kehtaavat valitella, ettei muka inspiraatio iske tai työ sujuu huonommin, ku haluais. Kaiken tämän ajan ois voinu vaan kissaa rapsuttaa ja kehua, eikä maailmassa ois ollu mikkään huonosti!

Kotimatkalla ois tarvinnu venettä, potkuria ja nastoja. Siis potkukelekkaa. Kamala hätä iskee, että nyt ne lumet suli, eikä kerenny lumiukkoa tehä! Lumipallojakaa oo heitelly ku kerran tai kahesti. Nallikariinki on taas jotaki rakenneltu, tällä menolla sulaa ja lentää neki tuulen mukana pois, ennenku kerkiää kissaa sanoa! Mutta sää on silti täydellinen. Aina. Varsinkin nyt; mukava lämmin tuuli ja pilvetön taivas, ehti mukavasti tiirailla Jupiterin olemassaoloa taas kerran.

-Hanski

Paperimassamuumioiden maihinnousu

Paperimassaa! Liisteriä! Kaikenmaailman muuta paperia! Wohoo!
Tiiättekö miten ällöä lotinaa siitä kuuluu? Suosittelemme lämpimästi kaikille aiheeseen tutustumista. Tytöt rakenteli eläimiä foliosta ja pyöräytti sanomalehtiin, niinku muumiot konsanaan. Egyptissäki ne sanomalehtiä käytti. Elukoille tuli ylimääräistä luonnetta, kun tekijät hoksasivat lukea satunnaisia pätkiä painettua sanaa:

voisiko antaminen sitä että vinentu ja vihaksi
kirkolliskokoukse ovat tämän viinantaista pe koolla syys istuutuu kristilliselle opi
Palle, että dolle, eli kun ympälapsi uskalta. Mitä isille vänä? Lahjoja, ja tietenkin le sujaute. Ja ja su.

Samalla pelattiin vanhaa hyvää peliä; yksi sanoo sanan ja sitte koitetaan keksiä joku kappale, missä se esiintyy. Allekirjoittaneella soi valmiiksi päässä "rumat sammakot", eli rallatuksia ihan päin mäntyä, ja se saattoi vaikuttaa tilanteen sekavoitumiseen.

Aluksi käytiin läpi syystä tai toisesta mieleen tulleita pätkiä, kuten myrsky repii puita, tahroja paperilla ja katson autiota hiekkarantaa.
Arvattavia sanoja meillä oli: taulu, kettu, etana, paperi, muisto ja korkki.

Mahtavat uudet hitit saivat alkunsa, kuten Chisua mukailevat mulla on taulu, ja toinenkin, mulla on korkki ja kädessä kettuja viis. Todella normaalit vain tauluja paperilla, vain korkkeja paperilla ja vain muistoja paperilla... Ikivihreä: katson autiota taulurantaa. Sekä lasten suosikit on tauluja, on tauluja, on paljon tauluja sekä rumat paperit, rumat paperit, ne lystikkäitä on. 

Blogaaminen kaatui eilen illalla yllättäviin teknisiin ongelmiia, vaikka sen laatuiset ongelmat ovat niin jatkuvia, ettei niistä kannataisi enää yllättyä. Tämän ansiosta voin kuitenkin nyt riemukkaasti raportoida, että paperimassaseikkailut tuntuivat kuivuneen jo varsin mukavasti. Ensi torstaina sitten lisää lihaa luitten päälle ja kohta ollaankin jo maalaamassa!

Tätä päivää varten se pullo on pyöriny kaikissa kuvissa taustalla

Keskeneräistä työtä ei kannata arvostella

Kuinka eläin sanoo

Liisteriä, nam!

Suomi kartalla!

-Hanski

Viimestä kertaa tälle vuotta!

Terve! Sovittiin tosiaan, että tavataan sitte ihan reilusti vasta 8. päivä. Ellei sitte tuu nii ikävä jo edellisenä torstaina. <3

Aika jouluiset värit oli meiningeissä, ja joulukoristeita siinä syntyki. Tiina ajeli ompelukoneella ku vanaha tekijä ja lankaki oli nii tarkkaan valittu, että riitti just päätellä asti. 

Vanhat Alias pelailut muistui mieleen, ku toinen koitti selittää, että mikä on se punanen, joka laulaa puussa. Ensimmäinen vastaus oli tottakai orava. Niinku kuvasta näette, nii ihan selvää oravaa siinä haettiin.

Valkosesta langasta onki tulossa tekstiilitaulu kiitokseksi tukan leikkuusta. Vaihtotalous paras talous, ainaki kavereitten kesken. Tätä punasta saatteki sihdata tosissanne, ku kuvaaja ei osaa hommiaan. Sydämellisiä asioita neki.