Terveisiä tulevaisuudesta!

Käytiin jo torstaissa pitämässä kerhoa. Aika on jännä ulottuvuus muutenki.
Vajaamielisesti, siis miehityksellä...naisituksella? No kahestaa jatkettiin edelleen. Kehtaavat jaella toisille esim. töitä virka-ajan ulkopuolelle.

Meni ihan kahvin juomiseksi ja keksien vertailuksi, työhuoneeseen siirtyminen oli hidasta. Vaan glitterit on nyt lisätty lonkeroihin! Kuten kuvasta ei näy. Maija koki valoilmiöitä paperin välityksellä. Paikalle ois myös tarvittu joku, joka ajatuksenvoimalla ois pitäny paperia paikallaan. Ei, teippi ei vaan käy. Ei käy, liian yksinkertanen ratkaisu.

Tein avainsanoista muistiinpanoja, enkä osaa enää tulkita ajatuksiani. Jotaki mörököllejäki tuli siihen sekottamaan. No, kevään kuumimmat asiat on nyt toimestamme päätetty: pahvilaatikkokuosi ja mensatikku. Mensan jäsen näytti lehdestä kuvaa ja tätä nimeä käytti selfiekepistä, nii se on virallista.

Pöllökello odottaa tuunaamista

Avaruuspuu uu uu

No joo, niistä avainsanoista. Avaruusmaali. Tai väri. Maija oli sitä mieltä, että avaruus näyttää aina tältä: pling! Mää sitte yritin semmosta tuohon maalata, vaikka Wikipedian mukaan avaruudessa ei oo noin runsaasti violettia; plong!

Radiossa kertoivat aiemmin viikolla, että norsut tunnetusti kätevinä osaavat haistaa maamiinat ja semmoset räjähteet. Niitä nyt koulutetaan sitte raivaustöihin apulaisiksi. Mietittiin, että norsut vois korvata koirat sitte monissa nenätöissä. Huumenorsut vois mennä suoraan sinne taskulle kaivelemaan, poimia epäilyttävät laukut hihnalta, pidättää epäillyn jne. Homenorsuillekki ois käyttöä. Paljo joutusammin saatas se lattia purettua. Norsut on parempi ku koirat siinäki, ettei ne lenkillä räkytä kaikille, ja jos semmoselle sopii, että istut kyydissä, nii ei kastu jalat ikävästi. Entä ku puussa on korkealla se syksyn eka punanen lehti. Ei se koira kyllä sitä sulle sieltä poimi. Norsut on parhaita kaikessa, paitti kissoina olemisessa.


Pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo

 Kaikillahan meillä on sanoja, joita voi hokea, jos ajatus pysähtyy, tai tekee mieli pitää ääntä, muttei oo asiaa. Tiesin. Tämä pallo-sana se on seurannu meitä jo vuosia. Ehkä se onki pallo, joka meitä yhdistää, eikä käpy. Maapallo. Nonii. Kiinni jäi.

Päätettiin myös, että olemma ansainneet käynnin Kauppurissa. Ruoka on hyvvää! Eikä kumpikaan ihan varmaksi osaa sanoa, koska siellä on viimeksi käynyt. Liian kauan sitten.

JA! Keksittiin tusina huonoa ideaa, mitä tänne blogiin vois laittaa. Tai mää keksin. En tiiä oliko se palaute nyt kannustavaa vai ei, olin nii tohkeissaan selitin, etten oikeastaan kuunnellu mitä toinen sano. ^_^

-Hanski
ps. hyper, hyper, ylikierroksilla, kohta muuttohommia!

Kaksi majakkaa kohtaa yössä

Ihmeellisiä valopäitä molemmat!

Peukalo-ote oli vähän hakusessa välillä, eikä ihme, kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne maalitahrat pöytäliinassa sopii ja suorastaan kuuluu asiaan.

Mitä isommat viikset, sitä suurempi johtaja

 Keskustelu sivusi välillä suorastaan asiallisia aiheita ja suuria pohdintoja elämästä, ihmisten luonteesta ja psyykeen syvistä virroista. Hyvin perinteinen tirinä, hihitys ja totaalinen mihinkään liittymätön naurukohtaus kävivät myös pöydän ääressä. Sitte kello oliki jo yhtäkkiä paljon, vaan oli sitä maalattukki kaiken näköstä! Kaikkia ei ees tullu kuvattua.

Pupulla välähtää

Ehdittiin myös testata oluita. Terva se vaan passaa kaikkeen, olipa shampoota, jäätelöä tai olutta! Kirsikka ei vakuuttanut tässä muodossa. Tuisku ei tainnu muuten vaan olla ihan samalla aallonpituudella. Tai me ei oltu. Paljo sillä oli asiaa, ja pöydän ääressäkin pääsi käymään ja osallistumaan, mutta jotenkin kaihoisa ilme oli herralla silti. Voi onnettomat ihmiset, ressaavat etukäteen ties mistä, yrittävät kysymättä arvailla, mitä jonku päässä liikkuu ja kehtaavat valitella, ettei muka inspiraatio iske tai työ sujuu huonommin, ku haluais. Kaiken tämän ajan ois voinu vaan kissaa rapsuttaa ja kehua, eikä maailmassa ois ollu mikkään huonosti!

Kotimatkalla ois tarvinnu venettä, potkuria ja nastoja. Siis potkukelekkaa. Kamala hätä iskee, että nyt ne lumet suli, eikä kerenny lumiukkoa tehä! Lumipallojakaa oo heitelly ku kerran tai kahesti. Nallikariinki on taas jotaki rakenneltu, tällä menolla sulaa ja lentää neki tuulen mukana pois, ennenku kerkiää kissaa sanoa! Mutta sää on silti täydellinen. Aina. Varsinkin nyt; mukava lämmin tuuli ja pilvetön taivas, ehti mukavasti tiirailla Jupiterin olemassaoloa taas kerran.

-Hanski

Elämä on taidetta

Tännää alotettiinki kerho ulkomaailmasta! ART COUTURE - Portraits näyttely, Moosa Myllykangas & Pasi Räbinä, veti meitä puoleensa, ja piipahdimme avajaisissa. Teokset olivat nautittavissa kuvallisessa muodossa, ja olihan ne mielenkiintosta tavaraa! Veistokset ovat nähtävilla taidemuseolla 13.5 alkaen, sitten viimeistään jalkaudumme uudestaan kaupungille. ;)

Taiteen katselemisesta tuli nälkä. Ja himo tehdä itse. Helppoa ja nopeaa ruokaa tuli testattua. Kyllä sillä nälkä lähti, vaikka testivoittajaa ei saatu valittua.

Paperimassaa ja kahvia nam. Erikseen. Vaikka itseasiassa täytyy tulevaisuudessa ehkä testata, saisko hauskan sävyistä massaa, jos siihen käyttäisi kahvia nesteenä. HMMM. On tämä harmaa massa hieman ankeaa katsella, seuraavalla kerralla alkaakin jo ankara maalaaminen, tai ainakin värisuunnittelu.

Massaan ilmestyi joku... ilmestys. Emme tunnistaneet hahmoa keneksikään tunnetuksi henkilöksi. Yksi ääni sille, että leuasta tulee mieleen Thanos ja toisen mukaan olemuksesta muuten Möykky, ei vielä antanut aihetta pirauttaa iltapäivälehdistöön.

Yhteinen mielipide oli edelleen, että paperimassa on aivan mahtavaa, mutta tosi ällöä, mutta niinku aivan mahtavaa ja ihanaa. Ja ällöä. Ja vähä omituista. Kuitenki kivaa.

Tyyppi, hei tyyppi, sulla on outo pää

Paperi on muutenkin melkoisen mukava ja monikäyttöinen materiaali. Vähän liimaa, paperia ja mielikuvitusta, niin voit tehdä ihan mitä vaan. Monasti kaivattu kolmas käsi tulee vielä pelastamaan monta tilannetta!

 Eläintarha kasvaa, lisääntyy ja voi hyvin

Yllätävän plastinen ja hyvin muovailtava materiaali!

Toisella puolen pöytää kuitenkin yhtäkkiä nappeja. Värisommittelu on monesti puolet työstä. Tai muuten oikean järjestyksen löytäminen. Nappipussissa oli myös monta ärsyttävän paljon toffeelta näyttävää palikkaa. Huomenna asia on onneksi autuaan unohtunut, tai olemma kaikki karkkihyllyllä napin kuvat silmissä.

Keskeneräistä työtä ei saa arvostella!

-Hanski

Paperimassamuumioiden maihinnousu

Paperimassaa! Liisteriä! Kaikenmaailman muuta paperia! Wohoo!
Tiiättekö miten ällöä lotinaa siitä kuuluu? Suosittelemme lämpimästi kaikille aiheeseen tutustumista. Tytöt rakenteli eläimiä foliosta ja pyöräytti sanomalehtiin, niinku muumiot konsanaan. Egyptissäki ne sanomalehtiä käytti. Elukoille tuli ylimääräistä luonnetta, kun tekijät hoksasivat lukea satunnaisia pätkiä painettua sanaa:

voisiko antaminen sitä että vinentu ja vihaksi
kirkolliskokoukse ovat tämän viinantaista pe koolla syys istuutuu kristilliselle opi
Palle, että dolle, eli kun ympälapsi uskalta. Mitä isille vänä? Lahjoja, ja tietenkin le sujaute. Ja ja su.

Samalla pelattiin vanhaa hyvää peliä; yksi sanoo sanan ja sitte koitetaan keksiä joku kappale, missä se esiintyy. Allekirjoittaneella soi valmiiksi päässä "rumat sammakot", eli rallatuksia ihan päin mäntyä, ja se saattoi vaikuttaa tilanteen sekavoitumiseen.

Aluksi käytiin läpi syystä tai toisesta mieleen tulleita pätkiä, kuten myrsky repii puita, tahroja paperilla ja katson autiota hiekkarantaa.
Arvattavia sanoja meillä oli: taulu, kettu, etana, paperi, muisto ja korkki.

Mahtavat uudet hitit saivat alkunsa, kuten Chisua mukailevat mulla on taulu, ja toinenkin, mulla on korkki ja kädessä kettuja viis. Todella normaalit vain tauluja paperilla, vain korkkeja paperilla ja vain muistoja paperilla... Ikivihreä: katson autiota taulurantaa. Sekä lasten suosikit on tauluja, on tauluja, on paljon tauluja sekä rumat paperit, rumat paperit, ne lystikkäitä on. 

Blogaaminen kaatui eilen illalla yllättäviin teknisiin ongelmiia, vaikka sen laatuiset ongelmat ovat niin jatkuvia, ettei niistä kannataisi enää yllättyä. Tämän ansiosta voin kuitenkin nyt riemukkaasti raportoida, että paperimassaseikkailut tuntuivat kuivuneen jo varsin mukavasti. Ensi torstaina sitten lisää lihaa luitten päälle ja kohta ollaankin jo maalaamassa!

Tätä päivää varten se pullo on pyöriny kaikissa kuvissa taustalla

Keskeneräistä työtä ei kannata arvostella

Kuinka eläin sanoo

Liisteriä, nam!

Suomi kartalla!

-Hanski