Silliä kullekkin!

Terveisiä tulevaisuudesta, mutta menneisyydestä, koska eilen olimme taas torstaissa jo valmiiksi, mutta nyt kirjoitan menneistä tapahtumista, vaikka ilta on vasta tulossa, en tiiä itekkään...

No se oli aprillia kuitenki koko päivä. Töissä kuulin, että se on kauheen hauskaa laittaa wc-pöntön renkaan alle makarooneja (raakoja) ja nauraa sitte ku seuraava istuja luulee, että koko pönttö hajoaa sen rutinan kuullessaan.

Facebookki oli niin täynnä ilmotuksia siitä kuka muka on tai ei olekkaan raskaana, että meilläki hämärty jo todellisuuden rajat, eikä sitä tienny varmasti kukaan sanoa oliko meistä joku vai kaikki raskaana kotiin lähtiessä tai oliko tilanne ollut se jo paikalle saapuessa. Sitä kuitenki saattaa pamahtaa paksuksi katsomalla esim. James McAvoyn elokuvia, ja kouluaikana jo todettiin, että pisaratartuntanahan se raskaus tarttuu. Muistakaa lapset kääriytyä vähintään säteilysuojapukuun, kun menette ulos kuivana ja tuulisena päivänä. Vastaantulevilta voi saaha mitä vaan!

Iteppä onnistuttiin sitte ällyyttämään Facebookissa ihan vähäsen! Linkki vei oikeasti San Diegon eläintarhan pandoja katsomaan. Pari tyyppiä rohkeasti myönsivät haksahtaneensa ja meinasipa eräs meistä läsnäolleista jo kauhistua, että onko meillä oikeasti kamera käynnissä, ennenku päivämäärä palasi mieleen. ;)

Töissä oli niin huono flow. 

Jos katotte tätä sillee, nii nuo kukat on
silmät ja kavikuppi on suu

Taulu ja Taina puhuvat toisilleen

Tiina munasi

Työpaikalla on kynä laahannu paperia niiiin hitaasti. Vaan kerhossapa oli heti ihan eri meininki. Jossain välissä havahduin, etten tiedä mistä ne nuo muut juttelee, ku piirrustaan vaa onnellisena. Inspiraadio oli aika hiljasella alkuviikosta, nii pyysin fb:ssä apua. Lupasin kaiken piirtää, nii johan sieltä lykättiin työn alle mopo, pihtiote, päänsäryn aiheuttama aivotulehdus, sateenkaaren värinen fauni, hedelmiä uusin värein, huokuva onnentunne, marsilaislehmä ja räppänä. Hauskaa on!

Tuisku neuvoo värien käytössä

Munien maalaamisesta yllättäin riittää kyllä puhuttavaa. Koitettiin yllyttää, että se pittää puoliso sitte kotona koristella kans. Maalata vaikka mustaksi ja huudahtaa, miten onki aina halunnu just semmosta! Tai ehkä herrat pitäis houkutella maalaamaan munia munalla. Muutaki kerta maailmalla maalataan sillee!

Valmis! ...vai pitäskö vielä...vai oiskohan

Sharpie - raikas päänsäryn tuoksu

 Aina välillä mietitään miltä kukakin näyttää. Niinku minkä nimiseltä. Taina oli taas Ronja. Tiina kuitenkin vei meidät uusiin ulottuvuuksiin, ja teki meistä muotoja sen perusteella, mitä koulussa tehtiin. Maija oli kuusisivuinen neliö, eiku kaksisivuinen kuutio, eiku...ehkä säännöllinen oktaedri tai ikosaedri? Tiina on ihan selvästi kolmio, niinku ketun pää, Taina on salmiakki taikka pallo ja mää oon spiraali.

Jostain syystä näyttää siltä, että eväiden sijaan tykätään totisesti spammata teitä pöksyillä. kalsongeilla ynnä sukkahousuillamme.

-Hanski

Kaikki kapteenit kannella!

Alotettiin lukemalla vähän horoskooppeja. Päällimmäinen kirja on vuodelta 1969. Tekstissä mainittiin moneen kertaan, miten merkkien kuvauksia on uudistettu ankeista keskiaikaisista versioista. Tästä huolimatta jatkuvasti viljelty olettamus, että te olette naimisissa, sinä luet tätä, koska haluat tietää kaiken aviomiehestäsi ja itsestäsi vaimona, herätti hilpeyttä. Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että tietää miten tukea miestään seurapiireissä, että hän etenisi urallaan! ;P

Pensselit huiskivat ahkerasti huolimatta siitä, että päädyimme miettimään huonekasvien elämänkaarta. Totesimme, että Maijan kukka, joka on Tiinalla hoidossa, voi paremmin tultuaan nyt myöhäisteini-ikään. Ei sitä sitte jaksa enää kapinoida jokaista lautasen pyöräytystä tai mullan vaihtoa. Kukka on kasvanut persoonana ja oivaltanut, että osa tarjotuista asioista onkin varsin päteviä ja niihin mukautumalla saa enemmän, kuin vastaan hangoittelemalla.

Olikohan tämä nyt sittenkin jokin epäsuora pohdinto ihmisyydestä. Nääh. 

Mitä sinä tässä näet?

Pallo. Pallo. pallopallopallopallopallo

Aika abstrakti meininki oli! Tainan kukkataulu sai heittää hyvästit kukille ja muuntautui syvyyttä huokuvaksi maisemaksi. Onko se sitten teollisuushalli, katu jossain, vai se ovi mielen perukoilla, josta päsee alitajuntaan. Tai Narniaan. Oli puhetta, että jotain väriä se kaipaa tehosteeksi. Yllättäin punainen, kuin nurkan takaa kutsuvasti liehahtava Thorin viitta, sai suurta kannatusta.

Tiinalle paljastui kesken maalaamisen, että taisikin tulla tehtyä melkeen kaikki elämän eläimet. Ainakin kaikille löytyi nimi ja tarina! En tiiä mistä johtuu, että mää nään tässä sydämessäki eläimen. Se on vähä niinku semmonen ketun pää. Semmosen nelisilmäisen ketun pää!

Evästä oli taas. Pitko syötiin, että humaus kävi, eikä suklaatakaan jäänyt pussiin yhtään.
Piña Coladan-makuinen kahvi loppui. Mitähän makua seuraavaksi testataan?  Wanha tuttu ja hyväksi havaittu Inkivääri-Jaska kävi heiluttelemassa komeita viiksiään. Inkiväärioluet on veden lisäksi parasta, mitä kaupasta voi pullossa juotavakseen ostaa.

Omat huovutukset oli nyt sitä sorttia, että HEI JOO NII MÄÄ TEEN! *tök tök tök* Ei kissan korvat ja kauhiat käpälät soikoon, tämä on ihan kamala. Ja sama uudestaan kerran tai viidesti. Kyllä voi olla yks korvaläppien koristelu hankala tehtävä näköjään.

Kihihihi, sanoi kettu kassissa

Yhtäkkiä Vincent keskellä palloa!

Ninja-Tiinu ja ystävälliset eläimet

Harmaanahkaiset kärsäeläimet tekivät meihin niin syvän vaikutuksen, että Maija meni ja osti housut. Pelkkä norsukuosi ois vaan ollu vähän tylsä, niin mukaan tuli sittenkin pilkullinen versio. Kuvitelkaa semmonen valtava, kehräävä, pitkä nenäinen norsukissaeläin. Paras eläin ikinä. Sille ei vertailussa pärjää edes dinosaureenit!

Kevätpäiväntasaus on ensi viikolla! Ja sitä ennen 20. päivä auringonpimennys ! On tullu pantua merkille ettei oo ollu pimeää, eikä ees hämärää kerhoon mennessä, mutta nyt sai nauttia jo lämpimästä paisteesta! Kohta on kesä.

Kotimatkalla oli tarjolla mahtava tähtitaivas ja jäinkin Lasaretinsaareen keskustelemaan asiasta rusakon kanssa. Pupulla ei kyllä ollut asiaan mitään sanottavaa, mutta joutihan tuo kuitenkin kuuntelemaan. Korvien asennosta ja pään kallistelusta olisi voinut myös olettaa, että ainakin se ajatteli asiaa hetkisen. Ehkä se ois jotain kommentoinutkin, ellei jostain kantautuva pyörän renkaissa rutisevan hiekan ääni olisi saanut meitä havahtumaan takaisin todellisuuteen ja jatkamaan matkaa.

-Hanski

Elämä jatkuu!

Hilirimpsis! Tuliki aiottua pitempi tauko, koska puolet väestä sai alottaa vuoden oikeen herttaisen flunssan kanssa. Vaihteen vuoksi hengailtiinkin mun työhuoneessa tällä kertaa! Romanttinen kahviki vaihtu ihan tavalliseen suklaakahviin. Seuraavalla kerralla täytyy hankkia jotain ihan erityisen erikoista.

 Nokkonen tuli heti edustamaan ja esittelemään parhaita puoliaan

 

Liekköhän oltiin vähän ruostuttu vai onko se vaan tämä talvi, mutta kauhean väsyneesti lähti hommat käyntiin. Itte kokeilin yhtä jos toistaki ja vaihdoin työtä aika monesti, ennenku tärppäsi. 

 

Tiina urheasti otti ompelukoneen mukaan ja sai yhden tyynyn valmiiksi. Kone raukka vissiin jännitti tai sillä oli muuten hankalaa olla reissussa, koskapa se pani hanttiin minkä kerkesi. Langat sai laittaa uudestaan. Ja uudestaan. Silti jossain aina kiristi, tuli sylttyä ja lopulta katkesi koko neula. Eikä vika varmasti ollut ompelijassa.

Mullaki toki ois ompelukone, mutta siitä katkesi pari neulaa, koska paininjalka ei pysy enää kiinni. Se on aivan mahtava tunne, ku kesken ompelun alkaa osia lentää.

Maija se vaan virkata paukutti ja höpötti, itekki lopulta pääsin tekemisen makuun ja lempipuuhaani; sarjakuvien tuhoamiseen. Käsikirja ja äänikirja on jo tehty, nyt työn alle pääsi karttakirja. Käsikirja sai myös lakkakerroksen viimeinkin. Sivuhuomiona todettakoon, että ihan tavallinen vesiohenteinen lakkakin haisee. Jäätävä päänsärky on aina semmonen kiva päätös askartelulle.

Kehuskelin tyttöille, miten oon siivonnu tavarat pois lattialta ja työpöydältä

Oltiin kaikki nii kauniisti kalsarisillaan, että yhteiskuva ois ollu jo paikallaan.  Valitettavasti ei päässy ajatus suusta ulos asti. Vaan kyllähän nää mun menopelit on yksinään nii mahtavat, ettei niitä toisia ees tarvita. ;)

-Hanski