Terve terve! Kasassa ollaan. Viime viikolla tavattiinkin maanantaina. Loppupäätelmä oli, ettei enää ikinä maanantaina. Ei siinä päivässä sinällään ole mitään vikaa, mutta on silti. 

Eilinen oli paljon parempi päivä. Vähän ne välillä kitisee nuo luovuuden rattaat, tai sitten mennään ylikierroksilla. 

Tiiättehän te, miten hienoja on semmoset taulut, joissa se kuva jatkuu useamman taulun verran. Pää on jossain ja jalat toisessa. Tai jos kuva jatkuu kehysten ulkopuolella. Jos siinä ois vaikka lintuja, niin pari niistä vois lentää sitte siellä seinällä. Tai mitä sitä hyvää taulupohjaa sotkemaan. Ne kaikki linnut vois lentää vapaana kehysten ulkopuolella. Otsikkona tietysti, ettei mielikuvitusta sovi kahlita.

Kaikilla meillä on kokemusta eläinten kanssa asumisesta. Ihania ne on, kissat ja koirat (vaikka norsut on edellee parhaita). Mutta eihän missään oo pelkkiä hyviä puolia. 

Jokainen koiran kanssa aikaansa viettänyt varmaan tietää, että se on aika äänekäs eläin, vaikka ei haukkuiskaan. Kissat ei jää paljon jälkeen. Molemmat on meille omistajilleen aiheuttanu unettomia öitä ärsyttävällä lurpsutuksellaan, tuhinalla ja ihan vaan kävelemällä rapisevine kynsineen. 

Kyllähän ne tassut on pestävä mahdollisimman äänekkääst heti, kun ihminen meinaa nukahtaa. Lopuksi täytyy huokaista pitkään ja hartasti. Mutta voi että, sitte onki jano, täytyy kömpiä toiseen huoneeseen. Ainakin oma kissa palatessa pomppaa sitte tyynyn viereen kehräämään ja tuijottamaan. Niin söpöä ja niin ärsyttävää, jos unessa piti olla jo. 

Tämä se ei huuda, eikä kiukuttele!
Huovutettua kissankarvaa

-H

Kaikki kapteenit kannella!

Alotettiin lukemalla vähän horoskooppeja. Päällimmäinen kirja on vuodelta 1969. Tekstissä mainittiin moneen kertaan, miten merkkien kuvauksia on uudistettu ankeista keskiaikaisista versioista. Tästä huolimatta jatkuvasti viljelty olettamus, että te olette naimisissa, sinä luet tätä, koska haluat tietää kaiken aviomiehestäsi ja itsestäsi vaimona, herätti hilpeyttä. Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että tietää miten tukea miestään seurapiireissä, että hän etenisi urallaan! ;P

Pensselit huiskivat ahkerasti huolimatta siitä, että päädyimme miettimään huonekasvien elämänkaarta. Totesimme, että Maijan kukka, joka on Tiinalla hoidossa, voi paremmin tultuaan nyt myöhäisteini-ikään. Ei sitä sitte jaksa enää kapinoida jokaista lautasen pyöräytystä tai mullan vaihtoa. Kukka on kasvanut persoonana ja oivaltanut, että osa tarjotuista asioista onkin varsin päteviä ja niihin mukautumalla saa enemmän, kuin vastaan hangoittelemalla.

Olikohan tämä nyt sittenkin jokin epäsuora pohdinto ihmisyydestä. Nääh. 

Mitä sinä tässä näet?

Pallo. Pallo. pallopallopallopallopallo

Aika abstrakti meininki oli! Tainan kukkataulu sai heittää hyvästit kukille ja muuntautui syvyyttä huokuvaksi maisemaksi. Onko se sitten teollisuushalli, katu jossain, vai se ovi mielen perukoilla, josta päsee alitajuntaan. Tai Narniaan. Oli puhetta, että jotain väriä se kaipaa tehosteeksi. Yllättäin punainen, kuin nurkan takaa kutsuvasti liehahtava Thorin viitta, sai suurta kannatusta.

Tiinalle paljastui kesken maalaamisen, että taisikin tulla tehtyä melkeen kaikki elämän eläimet. Ainakin kaikille löytyi nimi ja tarina! En tiiä mistä johtuu, että mää nään tässä sydämessäki eläimen. Se on vähä niinku semmonen ketun pää. Semmosen nelisilmäisen ketun pää!

Evästä oli taas. Pitko syötiin, että humaus kävi, eikä suklaatakaan jäänyt pussiin yhtään.
Piña Coladan-makuinen kahvi loppui. Mitähän makua seuraavaksi testataan?  Wanha tuttu ja hyväksi havaittu Inkivääri-Jaska kävi heiluttelemassa komeita viiksiään. Inkiväärioluet on veden lisäksi parasta, mitä kaupasta voi pullossa juotavakseen ostaa.

Omat huovutukset oli nyt sitä sorttia, että HEI JOO NII MÄÄ TEEN! *tök tök tök* Ei kissan korvat ja kauhiat käpälät soikoon, tämä on ihan kamala. Ja sama uudestaan kerran tai viidesti. Kyllä voi olla yks korvaläppien koristelu hankala tehtävä näköjään.

Kihihihi, sanoi kettu kassissa

Yhtäkkiä Vincent keskellä palloa!

Ninja-Tiinu ja ystävälliset eläimet

Harmaanahkaiset kärsäeläimet tekivät meihin niin syvän vaikutuksen, että Maija meni ja osti housut. Pelkkä norsukuosi ois vaan ollu vähän tylsä, niin mukaan tuli sittenkin pilkullinen versio. Kuvitelkaa semmonen valtava, kehräävä, pitkä nenäinen norsukissaeläin. Paras eläin ikinä. Sille ei vertailussa pärjää edes dinosaureenit!

Kevätpäiväntasaus on ensi viikolla! Ja sitä ennen 20. päivä auringonpimennys ! On tullu pantua merkille ettei oo ollu pimeää, eikä ees hämärää kerhoon mennessä, mutta nyt sai nauttia jo lämpimästä paisteesta! Kohta on kesä.

Kotimatkalla oli tarjolla mahtava tähtitaivas ja jäinkin Lasaretinsaareen keskustelemaan asiasta rusakon kanssa. Pupulla ei kyllä ollut asiaan mitään sanottavaa, mutta joutihan tuo kuitenkin kuuntelemaan. Korvien asennosta ja pään kallistelusta olisi voinut myös olettaa, että ainakin se ajatteli asiaa hetkisen. Ehkä se ois jotain kommentoinutkin, ellei jostain kantautuva pyörän renkaissa rutisevan hiekan ääni olisi saanut meitä havahtumaan takaisin todellisuuteen ja jatkamaan matkaa.

-Hanski