Nyt siellä ei tulis vettäkää

Asiakas tulee lelukauppaan ja kysyy: "Onko teillä Ryhmä Hauta?"
Myyjä tähän vastaamaan, että: "...Ryhmähauta. Ei ole kyllä hyllyssä, mutta kellarikerroksesta löytyy. Tuuppaanko alas portaita, vai kompastutteko itse?"

Että asioikaan vaan meikäläisten palveltavana.

Uusin intohimoni on kenkien maalaaminen. Ihan kangasmaaleilla ja kangaskenkiin. Sitte ku kaikki omat ja kaverien kangaskengät on maalattu, pitänee harkita nahkanmaaleihin siirtymistä.

Maijan uudet avaruuspopot, kaupungin mahtavimmat!

Pikkuruinen Käpyliina oliki kasvanu jo ihan omin jaloin töröttäväksi  ihmiseksi ja näin hyvin pysyy kynäki jo kädessä!

Taina toi meille vähän tämmöstä vahaa. Ihan ylimielissää käytiin käsiksi, että nyt möykkyytetään ne kaikki päässä pyörineet valuideat fyysisiksi olomuodoiksi. Vähä meni ehkä kuitenki lähinnä leikkimiseksi, jos pöydällä ryskänneistä dinosauruksista voi mitään päätellä. Suurin ja paras ja kaunein luomus oli Touko-Poukon sielua muistuttava #möykky.

Sen pituinen se. Hyvää, ihanaa ja mukavaa juhannusta kaikille!

-H

Oijoi mikä otsikko! Kuin yöperhosen siiven hipaisu poskella juostessasi niityllä pelkässä yöpaidassa!

MOIMOIMOI. Tiiättehän sen hyvän projektin, mitä suunnitellaan?  No me vähä lämmiteltiin.

Mallia on katottu

Mau mau mau mau mau

Ääliö-kissa

Omituisten mootusten kerho

Sen piti olla korvakoru, mutta ei se oikeen tunnukkaa sille

Taidetta puskee ovista ja ikkunoista!
Kuka lie unohtanu taulunsa pihalle

No me suunnitellaan vähä aikaa vielä. Ja piirretään. Kaikki ollaan piirretty kovasti! Kaikki ollaan piirretty! Kenenkää ei tarvi piirtää ennää mittää ikinä.

-H

Piirtoheitin forever

Poks! Olemme erittäin pahoillamme, että blogi on vähän hiljentynyt. Olemme kyllä tapailleet, mutta hiljaisuuden syy jaettakoon nyt tasaisesti sille, että keskustelut ovat olleet täysin painokelvotonta tavaraa, eikä aina vaan ehdi/saa aikaan kaikkea. Suurin syy oli luultavasti se aivan tavallinen kahvi.

Näillä eväillä tuleekin siis jatkossa semmosia juttuja, että oksat pois! Vasiten marssin Kofeiinikomppanjaan hakemaan jotain aivan mahotonta, enkä pettynyt. Suklaata, vaniljaa ja karamelliä! Äitelät sydämet alkoi leijua pilvenä ympärillä ja poksahdella sataen glitteriä saman tien, kun otin pussin käteeni. 

Tehdä rymäytettiinkin Maijan kanssa kortti/taulu valmistuvalle ystävällemme. Taneli, tanssiva kameli, viuhtoi sukkapuikoilla tulevaan oppariin rakenteellisia kokeita. Metallilanka ei valitettavasti anna edelleenkään anteeksi kovin montaa kierrosta taivuttelua, vaikka kuinka hehkutettaisiin välissä, se on parempi tietää mitä tekee. Paitsi jos se olisi kultaa. Adressi ja kolehti pystyyn; Käpypajalle 3km 0,5mm kultalankaa kutomis/virkkaus hommiin!

Kerhossa oli myös hämäriä bisneksiä. Vieraileva tähti tuli hakemaan mattoaan ja luki vähän tenttiin siinä sivussa. Opimme, että elämän vaiheet määritellään erilaisiksi kriiseiksi. Ahkera opiskelija toivottavasti menestyi tentissä kehittämämme piirtoheitinteorian voimin. Kaikenlaisesta reflektiosta siellä puhuttiin. Jos siis peilaa asioita itsestään ympärilleen, niin piirtoheitin toimii muistisääntönä. Itsereflektio on sitä, että nielet sen piirtoheittimen. Kalvoa vaihtamalla voit tarkastella ympäristöäsi uudessa valossa ja tehdä suuriakin oivalluksia!

Bonuksena edellisen kerhon kuvia! Sieltä ne linnut lentää ulos taulusta! Ja langat. Norsu on edelleen maailmanparas eläin.

-H

Terve terve! Kasassa ollaan. Viime viikolla tavattiinkin maanantaina. Loppupäätelmä oli, ettei enää ikinä maanantaina. Ei siinä päivässä sinällään ole mitään vikaa, mutta on silti. 

Eilinen oli paljon parempi päivä. Vähän ne välillä kitisee nuo luovuuden rattaat, tai sitten mennään ylikierroksilla. 

Tiiättehän te, miten hienoja on semmoset taulut, joissa se kuva jatkuu useamman taulun verran. Pää on jossain ja jalat toisessa. Tai jos kuva jatkuu kehysten ulkopuolella. Jos siinä ois vaikka lintuja, niin pari niistä vois lentää sitte siellä seinällä. Tai mitä sitä hyvää taulupohjaa sotkemaan. Ne kaikki linnut vois lentää vapaana kehysten ulkopuolella. Otsikkona tietysti, ettei mielikuvitusta sovi kahlita.

Kaikilla meillä on kokemusta eläinten kanssa asumisesta. Ihania ne on, kissat ja koirat (vaikka norsut on edellee parhaita). Mutta eihän missään oo pelkkiä hyviä puolia. 

Jokainen koiran kanssa aikaansa viettänyt varmaan tietää, että se on aika äänekäs eläin, vaikka ei haukkuiskaan. Kissat ei jää paljon jälkeen. Molemmat on meille omistajilleen aiheuttanu unettomia öitä ärsyttävällä lurpsutuksellaan, tuhinalla ja ihan vaan kävelemällä rapisevine kynsineen. 

Kyllähän ne tassut on pestävä mahdollisimman äänekkääst heti, kun ihminen meinaa nukahtaa. Lopuksi täytyy huokaista pitkään ja hartasti. Mutta voi että, sitte onki jano, täytyy kömpiä toiseen huoneeseen. Ainakin oma kissa palatessa pomppaa sitte tyynyn viereen kehräämään ja tuijottamaan. Niin söpöä ja niin ärsyttävää, jos unessa piti olla jo. 

Tämä se ei huuda, eikä kiukuttele!
Huovutettua kissankarvaa

-H

Oho, oho, otsikko!

Koko porukka oli taas kasassa! Lontoossa oli kuulemma ollut aurinkoista ja mukavaa. Vähän epäilytti, että missä ne on käyneet oikeasti, eikö siellä kuulu olla sateista ja ikävää aina.

Tilasimme myös muutaman mahtavan näyttelijän tuliaisiksi, mutta eipä ollu poikia kuulemma näkyny. Voi voi, jatkossaki joutuu antamaan elokuvateatterille rahaa siitä, että saa istua pimeässä hihittämässä muitten kanssa. Sehän ei oikeasti ole ikävää ollenkaan. Mää voin lähtiä kattomaan Avengersin uudestaan kaikkien kanssa, jokka miettii meniskö! Maija tullee kans. Me mennää joka tapauksessa uudestaan. Joka päivä. ;)

Matkalla kerhoon riemastuin, kun puussa näkkyy jo kovasti vihreää. Onneksi tuuli sen verran, ettei tullu yhtään selvää kuvaa. Menkää ite kattomaan. Päässä soi kuvaushetkellä että: historian kellastuneet lehdet puista putoaa ja lumi peittää maan. Miksipä asioitten pitäis yhteen sopia tai olla mitenkää samaa teemaa. Mutta ei ennää lunta, kiitos. Ei ihan vielä.

Siellä sitte virkattiin, kirjottiin, maalattiin, piirrettiin, leikattiin ja...

 

Nämä on nyt näitä koruja
kierrätysmateriaalista

Tervetuloa Tiina-tädin askartelunurkkaan!

Perhoset lentää sun uniin

Kaiken muun painamisen lisäksi kankaanpainanta pyörii mielessä varsin tiuhaan. Käpy pitäis tehä. Sabluuna kävystä. Voi käpyseni, miksi olet niin täydellisen vaikea muoto ja kuvio ja olento ja kaikessa matemaattisessa säännöllisyydessäsi aivan mahdoton?

Liekköhän ollut käpyjä mielessä niilläki, jotka on suunnitellu nämä onnikkareitit ja päättäneet aikatauluista. Puolet työajasta menee siihen, että yks arvailee millä pääsee pois ja mihin aikaan.

Projekti Kesäkenkä: alkaa... pian

Inspiradio, miksi oikea kanava ei löydy?
Miksi kohiset niin kovasti?

Sitten yhtäkkiä Ultron! Siinä sai kävyt kyytiä, maailma rytisi ja Maija kikatti riemusta.

Taivas pimeni, kuului kauhea ukkosen jyrinä. Thor lensi ikkunasta vasara tanassa ja ilma oli niin täynnä sähköä, että sillä olisi pienen kylän valaissut varmasti useamman kuukauden ajan. Taina innoissaan tarrasi mahtavaan hauikseen ja alkoi neuvotella kyytiä kotiin. Mutta maailman kohtalo oli kuulemma vaakalaudalla, meidän olisi parempi kipaista karkuun nyt heti ihan omin avuin. No kuka siinä nyt malttoi mihinkään lähteä!

 Maija puolusti armasta robottiaan ja vakuutti, ettemme päästä sitä mihinkään tihutöihin. Ultron nyökytti innokkaasti, pelotti jo ihan, että tippuu sillä koko pää irti.

 Thor totesi Maijan kykeneväksi vartioimaan pikku robottia-popottia, toivotti hyvää iltaa ja kaappasi Tainan mukaansa. Kuulemma neiti pääsi kotiin ihan ehjänä. Minä jäin sinne ikkunaan huutelemaan, että vie veljekselleen terveisiä, ku käy Asgårdissa. Mahtoikohan tuo kuulla.

Tiina tuli ovelle ja pysähtyi sakset kädessä katsoman näkyä ja vaati saada tietää mitä ihmettä on meneillään. Minä roikuin rikkinäisen ikkunan pielissä huutelemassa, Maija silitteli pikkuista robottia, joka rutisi murhanhimoisesti, eikä Tainaa näkynyt missään. Näin se minusta meni.

Hetkeksi jos selkänsä kääntää, nii ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Vähäisempi auto ois rutistunu
moisen saappaan alla

 Inspiradio onneksi rusahti vielä sille iltaa ja vappuhöpötykseen on nyt etiketit valmiina. Kerrassaan ainutlaatuista tavaraa!

Kerhon väellä kokoonnummekin  jo mahdollisesti maanataina, eihän nyt mahtavaa kevään juhlaa vietetä töitä tehden!

-Hanski

(Ikkunoita ei vahingoitettu kerhon aikana)

Kaikki kapteenit kannella!

Alotettiin lukemalla vähän horoskooppeja. Päällimmäinen kirja on vuodelta 1969. Tekstissä mainittiin moneen kertaan, miten merkkien kuvauksia on uudistettu ankeista keskiaikaisista versioista. Tästä huolimatta jatkuvasti viljelty olettamus, että te olette naimisissa, sinä luet tätä, koska haluat tietää kaiken aviomiehestäsi ja itsestäsi vaimona, herätti hilpeyttä. Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että tietää miten tukea miestään seurapiireissä, että hän etenisi urallaan! ;P

Pensselit huiskivat ahkerasti huolimatta siitä, että päädyimme miettimään huonekasvien elämänkaarta. Totesimme, että Maijan kukka, joka on Tiinalla hoidossa, voi paremmin tultuaan nyt myöhäisteini-ikään. Ei sitä sitte jaksa enää kapinoida jokaista lautasen pyöräytystä tai mullan vaihtoa. Kukka on kasvanut persoonana ja oivaltanut, että osa tarjotuista asioista onkin varsin päteviä ja niihin mukautumalla saa enemmän, kuin vastaan hangoittelemalla.

Olikohan tämä nyt sittenkin jokin epäsuora pohdinto ihmisyydestä. Nääh. 

Mitä sinä tässä näet?

Pallo. Pallo. pallopallopallopallopallo

Aika abstrakti meininki oli! Tainan kukkataulu sai heittää hyvästit kukille ja muuntautui syvyyttä huokuvaksi maisemaksi. Onko se sitten teollisuushalli, katu jossain, vai se ovi mielen perukoilla, josta päsee alitajuntaan. Tai Narniaan. Oli puhetta, että jotain väriä se kaipaa tehosteeksi. Yllättäin punainen, kuin nurkan takaa kutsuvasti liehahtava Thorin viitta, sai suurta kannatusta.

Tiinalle paljastui kesken maalaamisen, että taisikin tulla tehtyä melkeen kaikki elämän eläimet. Ainakin kaikille löytyi nimi ja tarina! En tiiä mistä johtuu, että mää nään tässä sydämessäki eläimen. Se on vähä niinku semmonen ketun pää. Semmosen nelisilmäisen ketun pää!

Evästä oli taas. Pitko syötiin, että humaus kävi, eikä suklaatakaan jäänyt pussiin yhtään.
Piña Coladan-makuinen kahvi loppui. Mitähän makua seuraavaksi testataan?  Wanha tuttu ja hyväksi havaittu Inkivääri-Jaska kävi heiluttelemassa komeita viiksiään. Inkiväärioluet on veden lisäksi parasta, mitä kaupasta voi pullossa juotavakseen ostaa.

Omat huovutukset oli nyt sitä sorttia, että HEI JOO NII MÄÄ TEEN! *tök tök tök* Ei kissan korvat ja kauhiat käpälät soikoon, tämä on ihan kamala. Ja sama uudestaan kerran tai viidesti. Kyllä voi olla yks korvaläppien koristelu hankala tehtävä näköjään.

Kihihihi, sanoi kettu kassissa

Yhtäkkiä Vincent keskellä palloa!

Ninja-Tiinu ja ystävälliset eläimet

Harmaanahkaiset kärsäeläimet tekivät meihin niin syvän vaikutuksen, että Maija meni ja osti housut. Pelkkä norsukuosi ois vaan ollu vähän tylsä, niin mukaan tuli sittenkin pilkullinen versio. Kuvitelkaa semmonen valtava, kehräävä, pitkä nenäinen norsukissaeläin. Paras eläin ikinä. Sille ei vertailussa pärjää edes dinosaureenit!

Kevätpäiväntasaus on ensi viikolla! Ja sitä ennen 20. päivä auringonpimennys ! On tullu pantua merkille ettei oo ollu pimeää, eikä ees hämärää kerhoon mennessä, mutta nyt sai nauttia jo lämpimästä paisteesta! Kohta on kesä.

Kotimatkalla oli tarjolla mahtava tähtitaivas ja jäinkin Lasaretinsaareen keskustelemaan asiasta rusakon kanssa. Pupulla ei kyllä ollut asiaan mitään sanottavaa, mutta joutihan tuo kuitenkin kuuntelemaan. Korvien asennosta ja pään kallistelusta olisi voinut myös olettaa, että ainakin se ajatteli asiaa hetkisen. Ehkä se ois jotain kommentoinutkin, ellei jostain kantautuva pyörän renkaissa rutisevan hiekan ääni olisi saanut meitä havahtumaan takaisin todellisuuteen ja jatkamaan matkaa.

-Hanski