Terveisiä tulevaisuudesta!

Käytiin jo torstaissa pitämässä kerhoa. Aika on jännä ulottuvuus muutenki.
Vajaamielisesti, siis miehityksellä...naisituksella? No kahestaa jatkettiin edelleen. Kehtaavat jaella toisille esim. töitä virka-ajan ulkopuolelle.

Meni ihan kahvin juomiseksi ja keksien vertailuksi, työhuoneeseen siirtyminen oli hidasta. Vaan glitterit on nyt lisätty lonkeroihin! Kuten kuvasta ei näy. Maija koki valoilmiöitä paperin välityksellä. Paikalle ois myös tarvittu joku, joka ajatuksenvoimalla ois pitäny paperia paikallaan. Ei, teippi ei vaan käy. Ei käy, liian yksinkertanen ratkaisu.

Tein avainsanoista muistiinpanoja, enkä osaa enää tulkita ajatuksiani. Jotaki mörököllejäki tuli siihen sekottamaan. No, kevään kuumimmat asiat on nyt toimestamme päätetty: pahvilaatikkokuosi ja mensatikku. Mensan jäsen näytti lehdestä kuvaa ja tätä nimeä käytti selfiekepistä, nii se on virallista.

Pöllökello odottaa tuunaamista

Avaruuspuu uu uu

No joo, niistä avainsanoista. Avaruusmaali. Tai väri. Maija oli sitä mieltä, että avaruus näyttää aina tältä: pling! Mää sitte yritin semmosta tuohon maalata, vaikka Wikipedian mukaan avaruudessa ei oo noin runsaasti violettia; plong!

Radiossa kertoivat aiemmin viikolla, että norsut tunnetusti kätevinä osaavat haistaa maamiinat ja semmoset räjähteet. Niitä nyt koulutetaan sitte raivaustöihin apulaisiksi. Mietittiin, että norsut vois korvata koirat sitte monissa nenätöissä. Huumenorsut vois mennä suoraan sinne taskulle kaivelemaan, poimia epäilyttävät laukut hihnalta, pidättää epäillyn jne. Homenorsuillekki ois käyttöä. Paljo joutusammin saatas se lattia purettua. Norsut on parempi ku koirat siinäki, ettei ne lenkillä räkytä kaikille, ja jos semmoselle sopii, että istut kyydissä, nii ei kastu jalat ikävästi. Entä ku puussa on korkealla se syksyn eka punanen lehti. Ei se koira kyllä sitä sulle sieltä poimi. Norsut on parhaita kaikessa, paitti kissoina olemisessa.


Pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo pallo

 Kaikillahan meillä on sanoja, joita voi hokea, jos ajatus pysähtyy, tai tekee mieli pitää ääntä, muttei oo asiaa. Tiesin. Tämä pallo-sana se on seurannu meitä jo vuosia. Ehkä se onki pallo, joka meitä yhdistää, eikä käpy. Maapallo. Nonii. Kiinni jäi.

Päätettiin myös, että olemma ansainneet käynnin Kauppurissa. Ruoka on hyvvää! Eikä kumpikaan ihan varmaksi osaa sanoa, koska siellä on viimeksi käynyt. Liian kauan sitten.

JA! Keksittiin tusina huonoa ideaa, mitä tänne blogiin vois laittaa. Tai mää keksin. En tiiä oliko se palaute nyt kannustavaa vai ei, olin nii tohkeissaan selitin, etten oikeastaan kuunnellu mitä toinen sano. ^_^

-Hanski
ps. hyper, hyper, ylikierroksilla, kohta muuttohommia!

Paperimassamuumioiden maihinnousu

Paperimassaa! Liisteriä! Kaikenmaailman muuta paperia! Wohoo!
Tiiättekö miten ällöä lotinaa siitä kuuluu? Suosittelemme lämpimästi kaikille aiheeseen tutustumista. Tytöt rakenteli eläimiä foliosta ja pyöräytti sanomalehtiin, niinku muumiot konsanaan. Egyptissäki ne sanomalehtiä käytti. Elukoille tuli ylimääräistä luonnetta, kun tekijät hoksasivat lukea satunnaisia pätkiä painettua sanaa:

voisiko antaminen sitä että vinentu ja vihaksi
kirkolliskokoukse ovat tämän viinantaista pe koolla syys istuutuu kristilliselle opi
Palle, että dolle, eli kun ympälapsi uskalta. Mitä isille vänä? Lahjoja, ja tietenkin le sujaute. Ja ja su.

Samalla pelattiin vanhaa hyvää peliä; yksi sanoo sanan ja sitte koitetaan keksiä joku kappale, missä se esiintyy. Allekirjoittaneella soi valmiiksi päässä "rumat sammakot", eli rallatuksia ihan päin mäntyä, ja se saattoi vaikuttaa tilanteen sekavoitumiseen.

Aluksi käytiin läpi syystä tai toisesta mieleen tulleita pätkiä, kuten myrsky repii puita, tahroja paperilla ja katson autiota hiekkarantaa.
Arvattavia sanoja meillä oli: taulu, kettu, etana, paperi, muisto ja korkki.

Mahtavat uudet hitit saivat alkunsa, kuten Chisua mukailevat mulla on taulu, ja toinenkin, mulla on korkki ja kädessä kettuja viis. Todella normaalit vain tauluja paperilla, vain korkkeja paperilla ja vain muistoja paperilla... Ikivihreä: katson autiota taulurantaa. Sekä lasten suosikit on tauluja, on tauluja, on paljon tauluja sekä rumat paperit, rumat paperit, ne lystikkäitä on. 

Blogaaminen kaatui eilen illalla yllättäviin teknisiin ongelmiia, vaikka sen laatuiset ongelmat ovat niin jatkuvia, ettei niistä kannataisi enää yllättyä. Tämän ansiosta voin kuitenkin nyt riemukkaasti raportoida, että paperimassaseikkailut tuntuivat kuivuneen jo varsin mukavasti. Ensi torstaina sitten lisää lihaa luitten päälle ja kohta ollaankin jo maalaamassa!

Tätä päivää varten se pullo on pyöriny kaikissa kuvissa taustalla

Keskeneräistä työtä ei kannata arvostella

Kuinka eläin sanoo

Liisteriä, nam!

Suomi kartalla!

-Hanski

Kerhossa tänään - Ahdistusta ja hämmennystä!

Koko kööri koossa! Tainakin liittyi joukkoomme surkuhupaisaan. Tarjolla oli Maijan keittiöstä joulutorttuja kera romanttisen kahvin! Lisäksi mässytimme suklaatia.

Hanski hämmentyi tulomatkalla nähdessään mini-Tiinan valkoisen mini-koiran kanssa ja hississä mini-Maijan kolmekymmentä vuotta vanhempana. Nyt minua hieman jännittää tuo porraskaytävässä omaan vanhempaan itseensä törmääminen. Siis ajatelkaa! Jos se olenkin minä! Aikamatkalla! :D

Niin ja ne aikaansaannokset! Tiina leikkasi taas hiuksia. Tällä kertaa oli tuomion alla minun kaksihaaraiset. Kaksihaaraisten lisäksi kadotin inspiraationi ja melkeinpä koko kerhoilta meni ahdistuneena innoitusta etsien kaapeista ja laatikoista. Tiina teki uudet - hienommat - versiot nimitauluista. Hanski virkkasi käjenlämmittimiä ja piirsi mahtavan eläimen. Taina taiteili laaseroiduista puukiekoista jotain mahtavaa. :D Loppukerhosta pöydän valtasi puuvärit ja ihmeoliot.

Taina taiteili myös onnikka-aikatauluja eteisessä

Suunnittelimme pyjamapartyja Jäälin hoodeille. Samalla voisimme tuunata Tiinan lipaston ja taiteilla maaseudun ja luonnon avartavassa syleilyssä. Sen aika koittanee ensi vuoden puolella, mutta suunnittelu on tärkeä osa hupia!

Lisätenhoa kerhoiltaamme toi psykedeeliset jouluvalot!

-Maija