Ihmeellisiä valopäitä molemmat!
Peukalo-ote oli vähän hakusessa välillä, eikä ihme, kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne maalitahrat pöytäliinassa sopii ja suorastaan kuuluu asiaan.
 |
| Mitä isommat viikset, sitä suurempi johtaja |
Keskustelu sivusi välillä suorastaan asiallisia aiheita ja suuria pohdintoja elämästä, ihmisten luonteesta ja psyykeen syvistä virroista. Hyvin perinteinen tirinä, hihitys ja totaalinen mihinkään liittymätön naurukohtaus kävivät myös pöydän ääressä. Sitte kello oliki jo yhtäkkiä paljon, vaan oli sitä maalattukki kaiken näköstä! Kaikkia ei ees tullu kuvattua.
 |
| Pupulla välähtää |
Ehdittiin myös testata oluita. Terva se vaan passaa kaikkeen, olipa shampoota, jäätelöä tai olutta! Kirsikka ei vakuuttanut tässä muodossa. Tuisku ei tainnu muuten vaan olla ihan samalla aallonpituudella. Tai me ei oltu. Paljo sillä oli asiaa, ja pöydän ääressäkin pääsi käymään ja osallistumaan, mutta jotenkin kaihoisa ilme oli herralla silti. Voi onnettomat ihmiset, ressaavat etukäteen ties mistä, yrittävät kysymättä arvailla, mitä jonku päässä liikkuu ja kehtaavat valitella, ettei muka inspiraatio iske tai työ sujuu huonommin, ku haluais. Kaiken tämän ajan ois voinu vaan kissaa rapsuttaa ja kehua, eikä maailmassa ois ollu mikkään huonosti!
Kotimatkalla ois tarvinnu venettä, potkuria ja nastoja. Siis potkukelekkaa. Kamala hätä
iskee, että nyt ne lumet suli, eikä kerenny lumiukkoa tehä!
Lumipallojakaa oo heitelly ku kerran tai kahesti. Nallikariinki on taas
jotaki rakenneltu, tällä menolla sulaa ja lentää neki tuulen mukana
pois, ennenku kerkiää kissaa sanoa! Mutta sää on silti täydellinen.
Aina. Varsinkin nyt; mukava lämmin tuuli ja pilvetön taivas, ehti
mukavasti tiirailla Jupiterin olemassaoloa taas kerran.
-Hanski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Käpyjä!