Kahvia ja

Nämä alkuvalmistelut, siis kahvit, pullat ja kauhia juoruilu, nostaa jo päähän semmosia kuvia jostain 1600-luvun teehetkestä. Kiireinen hameväki pääsee vihdoin hetkeksi omaan seuraan, nii hyi että. ;)

Kyllähän tuostakin kuvasta näkee, miten siellä paheksutaan melkein tuntemattomia ihmisiä vaan nimen perusteella, ollaan niin loukkantuneita, ku se ikävä naapurin emäntä kehtasi tulla samalle ompelijalle ja voi pyhä sylvi, aviomies toi väärän väriset silkkinauhat kaukomatkalta, mokomaki möllötin. Entäs sitten se onneton kosija, joka parkeerasi vaunut auringonkukkiesi päälle keskelle kukkapenkkiä. Eipä kutsuta tanssiaisiin enää sitä raukkaa. Olisi vaan nyt malttanut ottaa vaunuille kuljettajan, kuka piru niitä nyt itse ajaa... Mutta se toinen taas, olisittepa nähneet, miten aurinko hehkui niissä kiillotetuissa takin napeissa! 

Semmosta se on, kuulkaas. Ihan varmana. Todellisuudessa tämä illuusio juoruilevista naisista taitaa johtua vaan siitä, että näemme toisiamme niin vähän. Enää ei olla samassa porukassa 5 päivää viikosta ja vielä ehkä koulun jälkeenkin. Kaikkien elämässä ehtii tapahtua kahden torstain välillä ties mitä. Kyllähän siinä aikaa menee, että tärkeät ja vähän pienemmätkin kuulumiset vaihdetaan.

Kyllähän siinä ehdittiin olla sitten talokaupoilla, kuvitella itsekenenki elämä vähintään kolmella eri tavalla ja riemastua siitä, miten luontevasti ollaan aivan apinoita, vaikka ensin olisi vopinut muuta luulla. Sen lisäksi päädyimme kumoamaan teorian, että miehen muista mittasuhteista voisi päätellä jotain hänen jalkojensa perusteella. Höpöpuhetta. Se on se tyttöystävän varpaitten väli, josta totuus näkyy! Anteeksi, tämähän on käsityöblogi. Mutta elämä on taidetta!

Puhuttiin meillä vähän bondagestakin. Piipahettiin ennen kerhoa kurkkimassa taidenäyttelyä. Yhden taulun oisin halunnu omalle seinälle, mutta lompakkoon katsoessa loppuu kaikenlaiset halut ostaa taidetta.

Onneksi ollaan tosiaan itekki koulutettuja taiteijoita. Ei ehkä taiteilijaksi koulutettuja, mutta sehän on aivan sivuseikka. Näin ne Tiinan kuplavuoretki kohoaa jo kehyksissä! Sitä ku vaa alkaa toteuttaa visiotaan, nii tiiä vaikka omalle seinälle saisi iholle heijastettuja metsämaisemia. Tosin omassa tapauksessa ajatus karkaa heti ja kuvaan ilmestyy tatuointikoneen surina. :D

Huivi alkaa olla kohta valmis, ainakin lanka alkaa loppua. Sama asia! Eihän sitä hullukaan koko päivää virkkaa, siispä koitin kättäni kynän kanssa. Vasenta kättä. Ja silti tuli näin hienoja!

Maija aloitteli salaista taideprojetia. Ens tai seuraavalla kerralla pyritään pitämään ihan aivohiiri ja aloittamaan tuotantokin jo kesän kuluessa. Pysykää kuulolla! 

Tyynylinnakkeesta huuteli Taina, joka oli tehnyt jo täyden päivän entisellä koulullamme, josta voi nykyään vuokrata tiloja. Valuhommat vetää puoleensa edelleen. Ja vähän kaikki. Kävimme sunnuntaina toiseen ammattiin valmistuneen luokkakaverin juhlissa, ja siinä kun katseltiin kuvia yhteisten opintojen ajalta, niin jos ei aivan ollut tippa linssisä, nii kauhea ikävä niitä hommia ja ihmisiä. Pikäko09 <3

Vieraileva artisti oli niin lumoutunut piirtoheitinteorioistamme, että palasi jälleen. Tämmöstä tapahtu hänen arkillaan. Klik.

Kengistä päätellen kaikilla on kesä!

Piirtoheitin forever

Poks! Olemme erittäin pahoillamme, että blogi on vähän hiljentynyt. Olemme kyllä tapailleet, mutta hiljaisuuden syy jaettakoon nyt tasaisesti sille, että keskustelut ovat olleet täysin painokelvotonta tavaraa, eikä aina vaan ehdi/saa aikaan kaikkea. Suurin syy oli luultavasti se aivan tavallinen kahvi.

Näillä eväillä tuleekin siis jatkossa semmosia juttuja, että oksat pois! Vasiten marssin Kofeiinikomppanjaan hakemaan jotain aivan mahotonta, enkä pettynyt. Suklaata, vaniljaa ja karamelliä! Äitelät sydämet alkoi leijua pilvenä ympärillä ja poksahdella sataen glitteriä saman tien, kun otin pussin käteeni. 

Tehdä rymäytettiinkin Maijan kanssa kortti/taulu valmistuvalle ystävällemme. Taneli, tanssiva kameli, viuhtoi sukkapuikoilla tulevaan oppariin rakenteellisia kokeita. Metallilanka ei valitettavasti anna edelleenkään anteeksi kovin montaa kierrosta taivuttelua, vaikka kuinka hehkutettaisiin välissä, se on parempi tietää mitä tekee. Paitsi jos se olisi kultaa. Adressi ja kolehti pystyyn; Käpypajalle 3km 0,5mm kultalankaa kutomis/virkkaus hommiin!

Kerhossa oli myös hämäriä bisneksiä. Vieraileva tähti tuli hakemaan mattoaan ja luki vähän tenttiin siinä sivussa. Opimme, että elämän vaiheet määritellään erilaisiksi kriiseiksi. Ahkera opiskelija toivottavasti menestyi tentissä kehittämämme piirtoheitinteorian voimin. Kaikenlaisesta reflektiosta siellä puhuttiin. Jos siis peilaa asioita itsestään ympärilleen, niin piirtoheitin toimii muistisääntönä. Itsereflektio on sitä, että nielet sen piirtoheittimen. Kalvoa vaihtamalla voit tarkastella ympäristöäsi uudessa valossa ja tehdä suuriakin oivalluksia!

Bonuksena edellisen kerhon kuvia! Sieltä ne linnut lentää ulos taulusta! Ja langat. Norsu on edelleen maailmanparas eläin.

-H