Terve! Sovittiin tosiaan, että tavataan sitte ihan reilusti vasta 8. päivä. Ellei sitte tuu nii ikävä jo edellisenä torstaina. <3
Aika jouluiset värit oli meiningeissä, ja joulukoristeita siinä syntyki. Tiina ajeli ompelukoneella ku vanaha tekijä ja lankaki oli nii tarkkaan valittu, että riitti just päätellä asti.
Vanhat Alias pelailut muistui mieleen, ku toinen koitti selittää, että mikä on se punanen, joka laulaa puussa. Ensimmäinen vastaus oli tottakai orava. Niinku kuvasta näette, nii ihan selvää oravaa siinä haettiin.
Valkosesta langasta onki tulossa tekstiilitaulu kiitokseksi tukan leikkuusta. Vaihtotalous paras talous, ainaki kavereitten kesken. Tätä punasta saatteki sihdata tosissanne, ku kuvaaja ei osaa hommiaan. Sydämellisiä asioita neki.
Aurajuustua ja piparia oli kuulkaas. Jaffa-keksin kans sopi juusto myös aivan mahottoman hyvin. Kahaviaki piti ihan lissää kaataa. Joulukalenterista puhuttiin. Sitä meiän omaa voitte kattoa täältä. Joulu pukkaa kohti kovaa kyytiä, ennää yks kerhoilta ennen sitä! Sitte joudutaanki pitämää toisistamme lomaa.
Kaikki nauratti, aivan kaikki, aivan kamalasti. Seki nauratti, että
Maijalla oli nii paljo asiaa, että piti puhua päälle jatkuvasti. Kotia
lähtiessä soi päässä:
Justimussuja on muutenki ihan hauska kattoa, tai kuunnella, samalla. Muutenki puhuttiin, että semmosia teoksia pittää tehä, että ottaa inspiraation jostaki musiikkikappaleesta. Nyt kaikki muusikonrentut voitteki tulla tillaamaan meiltä huippu sävellyksiinne ihan mahtavia ja upeita teoksia!
Miten niin on paljo ideoita? Lähitulevaisuudessa toteutettavia ideoita: IDEAPURKKI.
Helmiä, koukkuja ja puuvärejä pyöri pitkin pöytää. Tiina hämmästyksekseen valitsi taas sinistä ja keltasta ja valitti, miten kaikki näyttää Ruotsilta. Itehän onnistuin kerranki käyttämään muitaki värejä, ku keltasta ja vihreetä. Maijalla oli mustat langat. Ja helmet. Anteeksi nämä kamalat värit täällä. Huumorin laadusta oli myös puhe, ja se on nii huonoa. Se on nii puujalakasta, että siinä jää moni merikapteeniki toiseksi.
Omat joululahjat itelle on vielä postissa matkalla, katteellisena huusin, ku Maijan pojat saapu jo. Pienen fanitytön elämä on AIVAN PARASTA IKINÄ ihihihihihi. Thihihi. Hih.
Pienen blogaajan elämä ei sitte olekkaa niin helppoa. Kuvat juoksee
ympäriinsä, eikä mittää tolokkua oo koko hommassa! Muistakaa aina ladata
kuvat, ennenku tekstiä on yhtään riviä. Nyt jalat pöydälle ja viikonloppu vois alkaa!
-H.
Koko kööri koossa! Tainakin liittyi joukkoomme surkuhupaisaan. Tarjolla oli Maijan keittiöstä joulutorttuja kera romanttisen kahvin! Lisäksi mässytimme suklaatia.
Hanski hämmentyi tulomatkalla nähdessään mini-Tiinan valkoisen mini-koiran kanssa ja hississä mini-Maijan kolmekymmentä vuotta vanhempana. Nyt minua hieman jännittää tuo porraskaytävässä omaan vanhempaan itseensä törmääminen. Siis ajatelkaa! Jos se olenkin minä! Aikamatkalla! :D
Niin ja ne aikaansaannokset! Tiina leikkasi taas hiuksia. Tällä kertaa oli tuomion alla minun kaksihaaraiset. Kaksihaaraisten lisäksi kadotin inspiraationi ja melkeinpä koko kerhoilta meni ahdistuneena innoitusta etsien kaapeista ja laatikoista. Tiina teki uudet - hienommat - versiot nimitauluista. Hanski virkkasi käjenlämmittimiä ja piirsi mahtavan eläimen. Taina taiteili laaseroiduista puukiekoista jotain mahtavaa. :D Loppukerhosta pöydän valtasi puuvärit ja ihmeoliot.
Taina taiteili myös onnikka-aikatauluja eteisessä
Suunnittelimme pyjamapartyja Jäälin hoodeille. Samalla voisimme tuunata Tiinan lipaston ja taiteilla maaseudun ja luonnon avartavassa syleilyssä. Sen aika koittanee ensi vuoden puolella, mutta suunnittelu on tärkeä osa hupia!
Lisätenhoa kerhoiltaamme toi psykedeeliset jouluvalot!
