Paperimassamuumioiden maihinnousu

Paperimassaa! Liisteriä! Kaikenmaailman muuta paperia! Wohoo!
Tiiättekö miten ällöä lotinaa siitä kuuluu? Suosittelemme lämpimästi kaikille aiheeseen tutustumista. Tytöt rakenteli eläimiä foliosta ja pyöräytti sanomalehtiin, niinku muumiot konsanaan. Egyptissäki ne sanomalehtiä käytti. Elukoille tuli ylimääräistä luonnetta, kun tekijät hoksasivat lukea satunnaisia pätkiä painettua sanaa:

voisiko antaminen sitä että vinentu ja vihaksi
kirkolliskokoukse ovat tämän viinantaista pe koolla syys istuutuu kristilliselle opi
Palle, että dolle, eli kun ympälapsi uskalta. Mitä isille vänä? Lahjoja, ja tietenkin le sujaute. Ja ja su.

Samalla pelattiin vanhaa hyvää peliä; yksi sanoo sanan ja sitte koitetaan keksiä joku kappale, missä se esiintyy. Allekirjoittaneella soi valmiiksi päässä "rumat sammakot", eli rallatuksia ihan päin mäntyä, ja se saattoi vaikuttaa tilanteen sekavoitumiseen.

Aluksi käytiin läpi syystä tai toisesta mieleen tulleita pätkiä, kuten myrsky repii puita, tahroja paperilla ja katson autiota hiekkarantaa.
Arvattavia sanoja meillä oli: taulu, kettu, etana, paperi, muisto ja korkki.

Mahtavat uudet hitit saivat alkunsa, kuten Chisua mukailevat mulla on taulu, ja toinenkin, mulla on korkki ja kädessä kettuja viis. Todella normaalit vain tauluja paperilla, vain korkkeja paperilla ja vain muistoja paperilla... Ikivihreä: katson autiota taulurantaa. Sekä lasten suosikit on tauluja, on tauluja, on paljon tauluja sekä rumat paperit, rumat paperit, ne lystikkäitä on. 

Blogaaminen kaatui eilen illalla yllättäviin teknisiin ongelmiia, vaikka sen laatuiset ongelmat ovat niin jatkuvia, ettei niistä kannataisi enää yllättyä. Tämän ansiosta voin kuitenkin nyt riemukkaasti raportoida, että paperimassaseikkailut tuntuivat kuivuneen jo varsin mukavasti. Ensi torstaina sitten lisää lihaa luitten päälle ja kohta ollaankin jo maalaamassa!

Tätä päivää varten se pullo on pyöriny kaikissa kuvissa taustalla

Keskeneräistä työtä ei kannata arvostella

Kuinka eläin sanoo

Liisteriä, nam!

Suomi kartalla!

-Hanski

Kuvia, kuvia, ei sanaakaan

Oltiin.

Siis totisesti oltiin.
Vissiin hämmennyttiin niin kovasti, että koko jengi on kasassa, ettei yhtäkään kuvaa tullu otettua. :D

Vaihtoehtoisesti voitte kuvitella, että se johtu siitä, että oli vaan nii kova flow, ettei kerenny. Tai ehkäpä oltiin kaikki älästi, nii ei kehannu nyt kuvata.

Ens kerralla ei sitte ollenkaan tekstiä, pelkkiä kuvia vaan.

Saavuin paikalle kello 17:17. Maija ja Tiina olivat jo keittiössä puhua pulputtamassa. Rappukäytävä ihan kaikui. Tiina on joskus miettinyt mahtaako hän puhua isolla äänellä, ja täytyy nyt ehkä myöntää, että itseasiassa kyllä se kauhia kälkätys kuului jo siinä vaiheessa, kun avasin ulko-oveni täällä Tuirassa. Välivainion puolelle käveltyäni mietin palaisinko takaisin, koska ääniaaltojen massiivisuus alkoi tuntua jo turhan tukalalta. Noh, kyllähän siihen sitten taas tottui, kun samaan huoneeseen asettui. Päin naamaa tietysti kehuimme, miten pieni ja miellyttävä puheääni hänellä on, niinkuin ystävillä on tapana.

Tainakin tulla tupsahti ovesta ja kahvin sekä keksin sekaisena mylläkkänä siirryimme työpöydän äärelle.

Maija esitteli sisäisen hortonominsa irralleen pääsystä johtuneita kukkasia, jotka virkkuukoukkua heiluttamalla olivat juurtuneet ja rönsyilleet ihan valtoimenaan prikkojen ympärille. Vain todellinen viherpeukalo saa kasettinauhan ja puuvillalangan muutumaan niitylliseksi iloisia terälehtirimpsuja, ja vielä keskellä talvea! Silmukka toisen perään vaan jatkoi ilmestymistään koko illan.

Taina kokeili miten metallilangat taipuvat koukunpitäjän tahtoon, mutta niinkuin jokainen asiaan perehtynyt tietää, virkkaaminen ja voimankäyttö samana lajina ei aina jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Varsinkaan, kun selän takaa pussissa huuteli kerrassaan komea nahkatakki. Muutaman nipsauksen, rutsauksen ja napsauksen jälkeen takki oli tiessään ja tilalla komeili erittäin tyylikäs esiliina. Kyllä siinä kehtaa koruja nakutella ja tunnustaa olevansa käsityöläinen, kun essukin on omaa tekoa.

Tiina ajeli Toyotalla ihan ronskisti koko illan. Keskellä pöytää. Joskus ne on osanneet valmistaa ompelukoneetkin ihan toisella tavalla. Monta kertaa kuului tyynyntekijän tyytyväinen toteamus, kun langat luistaa, neula kulkee, eikä mikään kiristä. Suoranainen tekemisen ilo upposi tyynyihin jokaisen piston mukana. Hyvää mieltä säteilee moisista koristeista vielä pitkän aikaa.

Itselläni oli vähän ajatus ja suunta hukassa, eikä mikään keskeneräinen käsityö näyttänyt olevan laukkuun menossa, niin annoin kyytiä värikynille. Talvisen Oulun harmaus ja nelikulmaisuus tuli tehokkaasti pyyhittyä mielestä, ja paperi täyttyi muodoista ja väreistä. Kaikista väreistä.

Vaikka eihän talvi ole missään nimessä rumaa aikaa! Kotimatkalla suupieliä nyki ja mieli hyrisi tyytyväisenä ilman kimmellystä ihaillessa. Jäähileellä kuorrutetut puut saa lämpimän olon sisälle, vaikka naama ja reidet väittää, ettei se ole oikeaa lämpöä, todellisuudessa on ihan jumalattoman kylmä, voitaisiin jo liikkua ihan oikeasti, eikä mollottaa tienposkessa hymyilemässä puille. Tässä teekuppi kourassa ja kissa sylissä ei enää muistakkaan, että oli kylmä.

Sen pituinen se.

-Hanski

Elämä jatkuu!

Hilirimpsis! Tuliki aiottua pitempi tauko, koska puolet väestä sai alottaa vuoden oikeen herttaisen flunssan kanssa. Vaihteen vuoksi hengailtiinkin mun työhuoneessa tällä kertaa! Romanttinen kahviki vaihtu ihan tavalliseen suklaakahviin. Seuraavalla kerralla täytyy hankkia jotain ihan erityisen erikoista.

 Nokkonen tuli heti edustamaan ja esittelemään parhaita puoliaan

 

Liekköhän oltiin vähän ruostuttu vai onko se vaan tämä talvi, mutta kauhean väsyneesti lähti hommat käyntiin. Itte kokeilin yhtä jos toistaki ja vaihdoin työtä aika monesti, ennenku tärppäsi. 

 

Tiina urheasti otti ompelukoneen mukaan ja sai yhden tyynyn valmiiksi. Kone raukka vissiin jännitti tai sillä oli muuten hankalaa olla reissussa, koskapa se pani hanttiin minkä kerkesi. Langat sai laittaa uudestaan. Ja uudestaan. Silti jossain aina kiristi, tuli sylttyä ja lopulta katkesi koko neula. Eikä vika varmasti ollut ompelijassa.

Mullaki toki ois ompelukone, mutta siitä katkesi pari neulaa, koska paininjalka ei pysy enää kiinni. Se on aivan mahtava tunne, ku kesken ompelun alkaa osia lentää.

Maija se vaan virkata paukutti ja höpötti, itekki lopulta pääsin tekemisen makuun ja lempipuuhaani; sarjakuvien tuhoamiseen. Käsikirja ja äänikirja on jo tehty, nyt työn alle pääsi karttakirja. Käsikirja sai myös lakkakerroksen viimeinkin. Sivuhuomiona todettakoon, että ihan tavallinen vesiohenteinen lakkakin haisee. Jäätävä päänsärky on aina semmonen kiva päätös askartelulle.

Kehuskelin tyttöille, miten oon siivonnu tavarat pois lattialta ja työpöydältä

Oltiin kaikki nii kauniisti kalsarisillaan, että yhteiskuva ois ollu jo paikallaan.  Valitettavasti ei päässy ajatus suusta ulos asti. Vaan kyllähän nää mun menopelit on yksinään nii mahtavat, ettei niitä toisia ees tarvita. ;)

-Hanski

Viimestä kertaa tälle vuotta!

Terve! Sovittiin tosiaan, että tavataan sitte ihan reilusti vasta 8. päivä. Ellei sitte tuu nii ikävä jo edellisenä torstaina. <3

Aika jouluiset värit oli meiningeissä, ja joulukoristeita siinä syntyki. Tiina ajeli ompelukoneella ku vanaha tekijä ja lankaki oli nii tarkkaan valittu, että riitti just päätellä asti. 

Vanhat Alias pelailut muistui mieleen, ku toinen koitti selittää, että mikä on se punanen, joka laulaa puussa. Ensimmäinen vastaus oli tottakai orava. Niinku kuvasta näette, nii ihan selvää oravaa siinä haettiin.

Valkosesta langasta onki tulossa tekstiilitaulu kiitokseksi tukan leikkuusta. Vaihtotalous paras talous, ainaki kavereitten kesken. Tätä punasta saatteki sihdata tosissanne, ku kuvaaja ei osaa hommiaan. Sydämellisiä asioita neki.

Joulupiparijeenam

Aurajuustua ja piparia oli kuulkaas. Jaffa-keksin kans sopi juusto myös aivan mahottoman hyvin. Kahaviaki piti ihan lissää kaataa. Joulukalenterista puhuttiin. Sitä meiän omaa voitte kattoa täältä. Joulu pukkaa kohti kovaa kyytiä, ennää yks kerhoilta ennen sitä! Sitte joudutaanki pitämää toisistamme lomaa.

Kaikki nauratti, aivan kaikki, aivan kamalasti. Seki nauratti, että Maijalla oli nii paljo asiaa, että piti puhua päälle jatkuvasti. Kotia lähtiessä soi päässä: 

Justimussuja on muutenki ihan hauska kattoa, tai kuunnella, samalla. Muutenki puhuttiin, että semmosia teoksia pittää tehä, että ottaa inspiraation jostaki musiikkikappaleesta. Nyt kaikki muusikonrentut voitteki tulla tillaamaan meiltä huippu sävellyksiinne ihan mahtavia ja upeita teoksia!

Miten niin on paljo ideoita? Lähitulevaisuudessa toteutettavia ideoita: IDEAPURKKI.

Helmiä, koukkuja ja puuvärejä pyöri pitkin pöytää. Tiina hämmästyksekseen valitsi taas sinistä ja keltasta ja valitti, miten kaikki näyttää Ruotsilta. Itehän onnistuin kerranki käyttämään muitaki värejä, ku keltasta ja vihreetä. Maijalla oli mustat langat. Ja helmet. Anteeksi nämä kamalat värit täällä. Huumorin laadusta oli myös puhe, ja se on nii huonoa. Se on nii puujalakasta, että siinä jää moni merikapteeniki toiseksi.

 

 

Omat joululahjat itelle on vielä postissa matkalla, katteellisena huusin, ku Maijan pojat saapu jo. Pienen fanitytön elämä on AIVAN PARASTA IKINÄ ihihihihihi. Thihihi. Hih.

Pienen blogaajan elämä ei sitte olekkaa niin helppoa. Kuvat juoksee ympäriinsä, eikä mittää tolokkua oo koko hommassa! Muistakaa aina ladata kuvat, ennenku tekstiä on yhtään riviä. Nyt jalat pöydälle ja viikonloppu vois alkaa!
-H.

James McAvoy

THOR

DESTROYER

Kerhossa tänään - Ahdistusta ja hämmennystä!

Koko kööri koossa! Tainakin liittyi joukkoomme surkuhupaisaan. Tarjolla oli Maijan keittiöstä joulutorttuja kera romanttisen kahvin! Lisäksi mässytimme suklaatia.

Hanski hämmentyi tulomatkalla nähdessään mini-Tiinan valkoisen mini-koiran kanssa ja hississä mini-Maijan kolmekymmentä vuotta vanhempana. Nyt minua hieman jännittää tuo porraskaytävässä omaan vanhempaan itseensä törmääminen. Siis ajatelkaa! Jos se olenkin minä! Aikamatkalla! :D

Niin ja ne aikaansaannokset! Tiina leikkasi taas hiuksia. Tällä kertaa oli tuomion alla minun kaksihaaraiset. Kaksihaaraisten lisäksi kadotin inspiraationi ja melkeinpä koko kerhoilta meni ahdistuneena innoitusta etsien kaapeista ja laatikoista. Tiina teki uudet - hienommat - versiot nimitauluista. Hanski virkkasi käjenlämmittimiä ja piirsi mahtavan eläimen. Taina taiteili laaseroiduista puukiekoista jotain mahtavaa. :D Loppukerhosta pöydän valtasi puuvärit ja ihmeoliot.

Taina taiteili myös onnikka-aikatauluja eteisessä

Suunnittelimme pyjamapartyja Jäälin hoodeille. Samalla voisimme tuunata Tiinan lipaston ja taiteilla maaseudun ja luonnon avartavassa syleilyssä. Sen aika koittanee ensi vuoden puolella, mutta suunnittelu on tärkeä osa hupia!

Lisätenhoa kerhoiltaamme toi psykedeeliset jouluvalot!

-Maija