Terve terve! Kasassa ollaan. Viime viikolla tavattiinkin maanantaina. Loppupäätelmä oli, ettei enää ikinä maanantaina. Ei siinä päivässä sinällään ole mitään vikaa, mutta on silti. 

Eilinen oli paljon parempi päivä. Vähän ne välillä kitisee nuo luovuuden rattaat, tai sitten mennään ylikierroksilla. 

Tiiättehän te, miten hienoja on semmoset taulut, joissa se kuva jatkuu useamman taulun verran. Pää on jossain ja jalat toisessa. Tai jos kuva jatkuu kehysten ulkopuolella. Jos siinä ois vaikka lintuja, niin pari niistä vois lentää sitte siellä seinällä. Tai mitä sitä hyvää taulupohjaa sotkemaan. Ne kaikki linnut vois lentää vapaana kehysten ulkopuolella. Otsikkona tietysti, ettei mielikuvitusta sovi kahlita.

Kaikilla meillä on kokemusta eläinten kanssa asumisesta. Ihania ne on, kissat ja koirat (vaikka norsut on edellee parhaita). Mutta eihän missään oo pelkkiä hyviä puolia. 

Jokainen koiran kanssa aikaansa viettänyt varmaan tietää, että se on aika äänekäs eläin, vaikka ei haukkuiskaan. Kissat ei jää paljon jälkeen. Molemmat on meille omistajilleen aiheuttanu unettomia öitä ärsyttävällä lurpsutuksellaan, tuhinalla ja ihan vaan kävelemällä rapisevine kynsineen. 

Kyllähän ne tassut on pestävä mahdollisimman äänekkääst heti, kun ihminen meinaa nukahtaa. Lopuksi täytyy huokaista pitkään ja hartasti. Mutta voi että, sitte onki jano, täytyy kömpiä toiseen huoneeseen. Ainakin oma kissa palatessa pomppaa sitte tyynyn viereen kehräämään ja tuijottamaan. Niin söpöä ja niin ärsyttävää, jos unessa piti olla jo. 

Tämä se ei huuda, eikä kiukuttele!
Huovutettua kissankarvaa

-H