Eräänä torstaina Hapsiaisella alkoi tehdä mieli liisteriä. Niimpä Hapsiainen kiipesi vatiin, hieroi yhteen raajojaan, ja liisteriä alkoi valua.
Hapsiainen kieriskeli liisterissä onnellisena. Kylmä ja limainen liima oli juuri sitä, mitä mitä pieni olento oli koko viikon toivonut!
Karhu kiinnostui myös liisteristä ja saapui vadin reunalle nuuskimaan. Hapsiainen kiipesi kurkkimaan tulijaa ja tiedusteli, tahtoiko tämä liittyä seuraan. Karhua vähän epäilytti, olihan hänellä turkki ja kaikki murheenaan, mutta päätti kuitenkin kokeilla. Karhu tarttui ojennettuun raajaan ja Hapsiainen koitti tempaista uutta ystäväänsä reunan yli. Kävi kuitenkin niin, ettei ote meinannut aluksi pitää. Hetken äherryksen jälkeen ystävykset huomasivatkin pian liimautuvansa kiinni toisiinsa. Karhu luovutti ja perääntyi hieman. Hän asettui paikoilleen ja päätti tyytyä kuuntelemaan Hapsiaisen riemunkiljaksuksia kauempaa.
Hapsiainen luisteli liisterissä ja tuumaili mielessään. Mistähän saisi sellaisen luistelukaverin, joka pääsisi vatiin ihan itse. Tai sellaisen, joka auttaisi Hapsiaisen irti, jos tämä ei itse ymmärtäisi nousta jähmettyvästä aineesta ajoissa.
Karhu päästi mahtavan röyhtäisyn, ja hetkeksi maailma hiljeni. Sitten alkoi kuulua omituista kahinaa ja mutinaa. Hapsiainen kiipesi taas vadin reunalle kurkistekemaan.
Kettu! Kettu sieltä tulla tuhisteli. Mutta mitä ihmettä se Kettu sanoo?
–Jukoliste mikä karvaton pieni koura se täällä sangossa läiskyttelee tyhjänpäiten ittekseen! Otahan siitä sitä liisteriä ja tuhti nippu sanomalehtiä, nii kääritään Kettu komiasti pakettiin! Ei tämä tämmönen folionahka ole oikeen mistään kotoisin!
Ketun tilanne saatiin hoidettua ja muutaman ammatin kautta päädyttiin keskustelussa takaisin eläimiin. Eläinten paskaa oltiin valmiita lapioimaan vaikka kesähelteessä kaikki päivät, mutta varsinaiseen hoitotyöhön lähteminen epäilytti. Ei se eläinlääkärin tai -hoitajan homma ole vaan sitä siivoamista, ruokkimista ja rapsuttelua. Siinä joutuu näkemään sen karun puolen, kun mitään ei vaan voi tehdä ja lemmikki lopetetaan. Ei haluta enää isona eläinlääkäreiksi.
Heti perään kävi kuitenki niin hassusti, että vähän epäonnisen näköinen kissa jouduttiin siinä lopettamaan. Tohtori Tiina ronskisti vaan tempo pään ja raajat irti. Nylkyhommiinki alettiin samointein. Siitäpä sitte keksittiin, miten sittenki saadaan kaksi ammattia mukavasti yhdistettyä.
–Joo, se on tohtori lauantaisin tuolla torilla sitte myymässä käsintehtyjä turkiksia. Tästäki hyvä lakki tullee tai kintaat. Entisille omistajille alennusta, tottakai. Laitetaanko miesten vai naisten mallia?
Vakiohokema pallopallopallo, tulla vyörähti Maijalla ihan kuvallisessa muodossa. Taas on uus maalauskikkailutekniikkahärpäkevau kokeiltuna ja seuraavalla kerralla ei laiteta sitä yhtä palloa sinne reunaan tympiästi. Maailmanhistoriassa mahtaa kyllä olla harvinaisia ne kerrat, ku yks ympyrä ei livahda muka hankalasti reunaan. Mutta onnea yritykseen, meille ja muille!
 |
| Mmm, jäätelöö |
Risto, Risto, oi ihana Risto. <3 Mulla on siis ihan oma postilaatikko ja vuokraemäntä kehotti laittamaan siihen nimikyltin. No kait mää sen itte teen! Saa taas sanoa, että "tein itse ja säästin".
Kirjakaupassa oli melkeen ilmaseksi 100kpl laminointitaskuja. Laminathor tullee käymään kerhoilloissa tulevaisuudessa enempiki! Heti kunhan luonto alkaa pukkaamaan kasveja esille, nii tämä tyllerö alkaa kantaa niitä kotiin ja prässätä kilokaupalla laminoitavaksi! Onhan tässä niitä yksiäkin korvakoruja suunniteltu jo kauan.
-Hanski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Käpyjä!