Kahvia ja

Nämä alkuvalmistelut, siis kahvit, pullat ja kauhia juoruilu, nostaa jo päähän semmosia kuvia jostain 1600-luvun teehetkestä. Kiireinen hameväki pääsee vihdoin hetkeksi omaan seuraan, nii hyi että. ;)

Kyllähän tuostakin kuvasta näkee, miten siellä paheksutaan melkein tuntemattomia ihmisiä vaan nimen perusteella, ollaan niin loukkantuneita, ku se ikävä naapurin emäntä kehtasi tulla samalle ompelijalle ja voi pyhä sylvi, aviomies toi väärän väriset silkkinauhat kaukomatkalta, mokomaki möllötin. Entäs sitten se onneton kosija, joka parkeerasi vaunut auringonkukkiesi päälle keskelle kukkapenkkiä. Eipä kutsuta tanssiaisiin enää sitä raukkaa. Olisi vaan nyt malttanut ottaa vaunuille kuljettajan, kuka piru niitä nyt itse ajaa... Mutta se toinen taas, olisittepa nähneet, miten aurinko hehkui niissä kiillotetuissa takin napeissa! 

Semmosta se on, kuulkaas. Ihan varmana. Todellisuudessa tämä illuusio juoruilevista naisista taitaa johtua vaan siitä, että näemme toisiamme niin vähän. Enää ei olla samassa porukassa 5 päivää viikosta ja vielä ehkä koulun jälkeenkin. Kaikkien elämässä ehtii tapahtua kahden torstain välillä ties mitä. Kyllähän siinä aikaa menee, että tärkeät ja vähän pienemmätkin kuulumiset vaihdetaan.

Kyllähän siinä ehdittiin olla sitten talokaupoilla, kuvitella itsekenenki elämä vähintään kolmella eri tavalla ja riemastua siitä, miten luontevasti ollaan aivan apinoita, vaikka ensin olisi vopinut muuta luulla. Sen lisäksi päädyimme kumoamaan teorian, että miehen muista mittasuhteista voisi päätellä jotain hänen jalkojensa perusteella. Höpöpuhetta. Se on se tyttöystävän varpaitten väli, josta totuus näkyy! Anteeksi, tämähän on käsityöblogi. Mutta elämä on taidetta!

Puhuttiin meillä vähän bondagestakin. Piipahettiin ennen kerhoa kurkkimassa taidenäyttelyä. Yhden taulun oisin halunnu omalle seinälle, mutta lompakkoon katsoessa loppuu kaikenlaiset halut ostaa taidetta.

Onneksi ollaan tosiaan itekki koulutettuja taiteijoita. Ei ehkä taiteilijaksi koulutettuja, mutta sehän on aivan sivuseikka. Näin ne Tiinan kuplavuoretki kohoaa jo kehyksissä! Sitä ku vaa alkaa toteuttaa visiotaan, nii tiiä vaikka omalle seinälle saisi iholle heijastettuja metsämaisemia. Tosin omassa tapauksessa ajatus karkaa heti ja kuvaan ilmestyy tatuointikoneen surina. :D

Huivi alkaa olla kohta valmis, ainakin lanka alkaa loppua. Sama asia! Eihän sitä hullukaan koko päivää virkkaa, siispä koitin kättäni kynän kanssa. Vasenta kättä. Ja silti tuli näin hienoja!

Maija aloitteli salaista taideprojetia. Ens tai seuraavalla kerralla pyritään pitämään ihan aivohiiri ja aloittamaan tuotantokin jo kesän kuluessa. Pysykää kuulolla! 

Tyynylinnakkeesta huuteli Taina, joka oli tehnyt jo täyden päivän entisellä koulullamme, josta voi nykyään vuokrata tiloja. Valuhommat vetää puoleensa edelleen. Ja vähän kaikki. Kävimme sunnuntaina toiseen ammattiin valmistuneen luokkakaverin juhlissa, ja siinä kun katseltiin kuvia yhteisten opintojen ajalta, niin jos ei aivan ollut tippa linssisä, nii kauhea ikävä niitä hommia ja ihmisiä. Pikäko09 <3

Vieraileva artisti oli niin lumoutunut piirtoheitinteorioistamme, että palasi jälleen. Tämmöstä tapahtu hänen arkillaan. Klik.

Kengistä päätellen kaikilla on kesä!